Kalojen kaverit
Koska Mies viettää viikkoaan kalojen ja korallien kaverina Punaisella merellä, emme halunneet Eddien kanssa olla pekkaa pahempia ja lähdimme tutustumaan Lontoon mainioon akvaarioon. Tai no – tunnustettakoon, että jos ilmojen haltia olisi suosinut, olisimme menneet eläintarhaan, mutta akvaario kävi ihan yhtä hyvin, ja onpahan Eddie Lontoon eläintarhassa jo käynytkin (vaikka kahdeksanviikkoisena taisikin nukkua sen läpi).
London Sea Life Aquarium on Thamesin etelärannalla eli Southbankilla aivan London Eye -maailmanpyörän ja London Dungeon -kauhukabinetin vieressä. Paikkoihin myydäänkin yksittäislippujen lisäksi turisteille kätsyjä yhdistelmälippuja pienellä alennuksella. Kallista lysti silti on: akvaario kustantaa aikuisille paristakymmenestä punnasta ylöspäin, yli 3-vuotiaille viidestätoista. Netistä ostamalla saa, kuten kaikkien nähtävyyksien hinnasta täällä, vähän alennusta. (Nettiostamista ei muuten kannata printterin puutteessa pelätä: vaikkei ostovahvistusta saisikaan printattua, liput saa kassalta luottokortin ja/tai varausnumeron kera.) Ja jos haluaa maksaa pari puntaa enemmän, sisään pääsee jonojen ohi.
Akvaarion vetonaulat ovat iso haiallas (okei, en edes halua ajatella, miten pieni lätäkkö tuokin iso tankki on kolmimetrisille tiikerihaille), merihevoset ja pingviinit. Kierros alkaa alakerran hai- ja rauskutunnelista, jossa pääsee näkemään noita upeita mereneläviä sekä isoa merikilpikonnaa sukellusperspektiivistä, jatkuu avoimen rauskualtaan kautta Atlannin eläimistöstä Tyynelle valtamerelle Nemon valtakuntaan (jossa tähtiesiintyjät tietysti ovat oransseja vuokkokaloja) ja sademetsän eläimiin kilpikonnineen, piraijoineen ja krokotiileineen. (Ööh, mikä on yksikön komitatiivi krokotiilista? Krokoja on enää vain yksi, se kaikkein kiukkuisin. Loput oli sijoitettava muihin eläintarhoihin.) Yläkerrassa on Thamesin vesistön eläimiä, toinen näkökulma haitorniin sekä pingviinit. (Jos käytte katsomassa, muistakaa kehua pingviiniallasta, se on insinööriystäväni suunnittelema.) Pitkin päivää henkilökunta kertoo eri asukkaista tarkemmin. Me osuimme piraijojen akvaariolle ruokinta-aikaan: mikä pettymys, olen nähnyt Eddienkin hyökkäävän lusikan kimppuun ahneemmin. Hoitaja sanoikin piraijojen maineen olevan huomattavasti todellisuutta verenhimoisempi.
No joo, Miehen kuva siipisimpusta oli vähän onnistuneempi.
Akvaariossa oli meneillään paholaisrauskuviikko (herrajumala, miksi valtamerten lempeimmälle jättiläiselle manta raylle on annettu noin synkkä suomenkielinen nimi?!) ja pientä lahjoitusta vastaan saimme antaa nimen yhdelle tutkijoiden vapaudessa tarkkailemalle rauskulle. Eddien oikea etunimi oli jo annettu toiselle otukselle, joten valitsimme nimeksi sitten hänen sukunimensä. Todistus ja kuva kyseisestä rauskusta (ne erottaa vatsapuolen kuvioinneista) on kuulemma tulossa sähköpostilla. :-) Paholaisrauskuja ei tässäkään akvaariossa onneksi ole, sillä parhaimmillaan kuusimetrisinä ne eivät mahtuisi kääntymään isossakaan tankissa.
Lontoon akvaario on muuten samaa Sea Life -konsernia kuin Helsingin Linnanmäen akvaario, joten eläimistö taitaa olla suureksi osaksi samaa. Lintsin akvaariossa en ole käynyt, mutta nopeasti nettisivuja vilkaistuani erona näyttää olevan, että Lontoossa on pingviinejä, krokotiili ja enemmän haita, Helsingissä taas Itämeren eläimiä (sillitorni!), käärmeitä ja sademetsän sammakoita.
Akvaario on mainio perhekohde: siellä on helppo liikkua lastenvaunujen kanssa, useimpiin tankkeihin näkee taaperon perspektiivistä, (englanninkieliset) selostukset ovat kiinnostavia ja pääseepä meritähtiä silittämäänkin. Eväitä paikkaan ei saa tuoda (vaikka yhden piknikseurueen siellä bongasinkin) eikä omaa ravintolaa ole, mutta samalla Southbankin pätkällä on McDonalds ja kulman takana ainakin Yo! Sushi ja useampia kahviloita. Akvaariota lähin metroasema on Westminster, joten samalla reissulla pääsee bongaamaan myös Big Benin ja London Eyen. Westminsterin asema on myös perheystävällisemmästä päästä – niitä harvoja, joilla on hissit kaikille laitureille. Toisessa suunnassa myös Waterloon iso metro- ja rautatieasema on lyhyen kävelymatkan päässä.
Yhäkin minua harmittaa isojen haiden ja rauskujen puolesta, mutta ei näköjään niin paljon, että malttaisin akvaarioita boikotoida. Jos omatunto sallii vierailun, suosittelen varsinkin muksujen kanssa käytäväksi. Osa lipunmyyntituloista sentään menee merien suojeluun; vahakabineteissa ne menevät vain omistajien taskuun.
***
As DH is spending his week with sea life, Eddie and I didn’t want to miss all the underwater fun and decided to visit the London Sea Life Aquarium. As long as you can live with the fact that sharks and rays don’t have whole oceans to roam, I find it an excellent family day trip destination: it is buggy-friendly, has peepholes on toddler height, and you can even pet a starfish! Star attractions include the massive shark and ray tower, seahorses, and Gentoo penguins. We loved it. And as it was a Manta Ray Awareness Week, we even got to name a (free-roaming!) manta for Eddie!