Pikkujoulut brittityyliin
Tällä viikolla oli meidän duunin pikkujoulut. Ei kovin wild affair, ja tajusin, etten itse asiassa ole koskaan täällä ollutkaan stereotypioiden mukaisessa känni- ja glitterifesteissä. Liekö syynä se, että olen aina ollut töissä suhteellisen pienissä firmoissa, vai se, ettei meikäläisen alalla pidetä tolkutonta törsäystä kovin moraalisena, mutta juu-u, tämäkin brittielämän muka-välttämättömyys on jäänyt kokematta. Voi että.
Nykyisen työpaikkani pikkujoulut ovat aina olleet joululounas ja senjälkeinen yhdessä sovittu aktiviteetti. Viime vuonna teimme opastetun kävelyretken Cityn vanhoilla kujilla (suosittelen! London Walks järjestää vaikka minkälaisia kävelyretkiä, oppaat ovat rautaisia ammattilaisia, etukäteisbuukkauksia ei tarvita ja lysti maksaakin vain noin kympin per kävelijä), toissa vuonna kävimme keilaamassa. Tällä kertaa shortlistalla oli opastettu vampyyrikävely iltahämärän aikaan Highgatessa (oppaalle ei sopinut meidän pikkujoulupäivämme), näköalojen katseleminen vastavalmistuneesta kaupungin korkeimmasta pilvenpiirtäjästä Shardista (aukeaakin yleisölle vasta helmikuussa) sekä O2-areenan eli entisen Millennium Domen ”ylikävely” (kallista, £25 per naama, ja kaukana kaikesta), mutta lopulta päädyimme ei-niin-seikkailunhaluisesti menemään yhdessä luonnonhistorian museoon katsomaan Wildlife Photographer of The Year -näyttelyn. Sitä ennen ahdoimme napoihimme tanskalaisen joululounaan South Kensingtonin Madsenissa, minun ja Tanskassa ennen asuneen liettualaisen työkaverin lobbauksesta; onneksi muutkin tykkäsivät.
Englantilainen jouluateria ei ala ilman crackereita. Sisältää paperikruunun, huonon vitsin sekä tarpeettoman pienen muovikapineen. (Paitsi että tämänkertaisesta sain minimeikkisutisetin. Ehkä jopa joskus hyödyllinen.)
Tanskalaiset alkupalat: silliä, silliä, silliä ja lohta. Ai että oli herkkua. Onneksi myös työkavereitten mielestä (paitsi yksi malawilainen näytti vähän huonovointiselta, o-ou…)
Buffetin pääruokavalikoimaa: janssoninkiusausta, leivitettyä kampelaa, kermapinaattia, punakaalia ja karamelisoituja perunoita. Kinkun, lihapullat ja härän jätin kalansyöjänä väliin, mutta hyvää kuului olevan.
Jälkkäririisipuuro kirsikkakeiton ja mantelilastujen kanssa oli niin hyvää, että unohdin ottaa kuvan!
Meidän duunijouluun kuuluu aina myös Secret Santa: jokainen ostaa pienen joululahjan yhdelle työkaverille, jonka nimen on nostanut hatusta (ja antaja on tarkoitus pitää salassa). Minä sain Body Shopin kookosvartalovoin ja -huulirasvan, herkkua!
Ruuan jälkeen kipitimme sateessa viiden minuutin päähän aina kiehtovaan luonnonhistorian museoon ja sen valokuvanäyttelyyn. Olen käynyt katsomassa Wildlife Photographer of the Year -näyttelyn melkein joka vuosi, ja aina se on yhtä upea. Osaisipa ottaa tuollaisia valokuvia! Tämänvuotinen näyttely on avoinna 3.3.2013 asti ja maksaa kympin. Muu museo on muita vaihtuvia näyttelyitä lukuunottamatta ilmainen.
Muutama suosikkiotokseni tämän vuoden sadosta:
Kuva: Eve Tucker, City Gull. 15-17-vuotiaiden sarjan voittaja. Veteen heijastuu Canary Wharfin pilvenpiirtäjien suorat linjat. Vaikuttava yksinkertaisuudessaan.
Kuva: Andres Miguel, Woodland Magic. Botanical Realms -sarjan tunnustuspalkinnolla palkittu. Kuin satumetsä.
Kuva: Thomas P. Peschak, Midnight Feast. Yleissarjan tunnustuspalkinto. Valashait ovat upeita. Näin yhden elämäni toisella snorklausreissulla Mosambikissa, ja tahtoo nähdä lisää…
Luonnonhistorian museo on yliampuvassa viktoriaanisuudessaan mielestäni Lontoon kiehtovimpia rakennuksia. Salikaupalla enemmän tai vähemmän pölyisiä ja haalistuneita täytettyjä eläimiä, luurankoja, vahamalleja, mahonkisia lasikaappeja, joiden tekstejä ei ole uusittu vuosikymmeniin, ja nuo puitteet!
Luonnonhistorian museon aula ja dinosauruksen häntä.
Sen saman dinon naama. Olen kerran ollut varainkeruupäivällisillä tässä samassa eteishallissa: dino oli värjätty valoin purppuraiseksi, kattoon oli maalattu tähtitaivas. Vau!
Talvisin museon pihalle pystytetään luistelurinki ja pieni joulutori. Pikkujoulupäivänämme satoi, joten luistelu ei houkutellut edes niitä työkavereita, jotka eivät ihan periaatteesta pelänneet hampaittensa tai sikiöittensä puolesta, mutta nättiä siellä toki oli.
Hitunen joulun taikaa luonnonhistorian museon ulkopuolella.
Me jatkoimme sen sijaan suosiolla pubiin. Ja hah! En vieläkään jäänyt kiinni kasvavasta vatsastani (siis kollegoille, en esim. pubin oviaukkoon, ehe ehe). Tai ainakin kaikki olivat brittiläisittäin liian kohteliaita sanomaan mitään… Ja nyt on joululoma, jonka jälkeen on nt-ultra, jonka jälkeen (JKMH) voikin jo kertoa vaikka koko maailmalle.
Onnellista joulua kaikille!