Lentäminen pikkunatiaisen kanssa
Eddie on ensimmäisen vuotensa aikana lentänyt neljä edestakaista lentoa, joten ajattelin kokemuksen syvällä rintaäänellä jakaa maailmalle meidän vinkkimme mahdollisimman seesteiseen lentomatkailuun vauvan kanssa. Disclaimerina pitää tietysti heti henkäistä, että olemme lentäneet vain suhteellisen lyhyitä matkoja – kolmesti Lontoosta Helsinkiin ja kerran Kanarialle – ja myös että Edmundo on ylipäätään aika lunki tapaus. Meillä lennot joka tapauksessa ovat tähän asti menneet ihan siedettävästi.
Eli tässä meidän kikkakolmoset, silvuplee ja bon voyage:
1. Jos suinkin mahdollista, tsekkaa sisään lennolle etukäteen netissä, jotta pääsette valitsemaan omat paikkanne. Minusta sillä ei ole (lyhyillä lennoilla) suurta väliä, istuuko koneen etu-, keski- vai takaosassa, mutta me valitsemme yhdessä matkustaessamme toiselle aikuiselle aina ikkuna- ja toiselle käytäväpaikan; jos kone ei ole täynnä, kenttävirkailijat mielellään jättävät sen keskipaikan lapsiperheen keskellä tyhjäksi ja niin olemme saaneet ilmaiseksi lisätilaa muksulle. Tietysti, jos kone on täysi, se keskipaikalle istutettu raukka mieluusti vaihtaa ikkuna- tai käytäväpaikalle.
Eddien eka lento (2 kk). Helppoahan tuollaisen taskuunmenevän nukkumatin kanssa on matkustaa.
2. Menkää kentälle ajoissa. Matkalaukut saa ruumaan yleensä kai kaksi tuntia ennen lentoa, joten me yritämme aina tähdätä kentälle siihen aikaan. Kun on itse rauhallinen, ipanakaan ei yleensä hermostu uusista paikoista, äänistä ja yleisestä hälinästä. Ylijäävän ajan voi käyttää kärrytellen, leikkien tai, oma suosikkini, lentokenttäloungea isin sylissä ihmetellen äidin ahmiessa ilmaisia sipsejä ja mehuja. (Ainakin isoimmilla kentillä, kuten Heathrow’lla ja Helsinki-Vantaalla, perheloungeen voi ostaa sisäänpääsyn ilman bisnesluokan lentoa tai klubijäsenyyksiä.) Helsinki-Vantaalla on leikkihuoneet porttien 16, 20, 30 ja 38 tuntumassa.
3. Riippuu täysin lentokenttävirkailijasta, lentoyhtiöstä ja/tai tähtien asennosta, saako mukaan raahatun vauvan turvaistuimen viedä mukaan koneeseen vai pitääkö se lähettää ruumaan; jos sen siis haluaa mukaan matkustamoon, pieni lirkuttelu ei ainakaan haittaa asiaa. Jos turvaistuimen saa mukaan matkustamoon, se pitää sulloa matkatavarasäiliöön tai (tilan salliessa) istuttaa ikkunapaikalle, jottei se estä kenenkään hätäuloskäyntiä.
Eddien kolmas lento (5 kk). Virikkeitä kaivataan jo.
4. Sateenvarjorattaat olemme yleensä saaneet pitää mukanamme portille asti, jossa ne pitää taittaa kokoon ja jättää koneen vierelle ruumaan vietäväksi, ja ne on saanut takaisin vaihtelevasti joko heti koneesta ulos astuessa tai vasta matkalaukkuhihnalta. Helsingistä lentäessä rattaat on kuitenkin joutunut laittamaan ruumaan, jos vauva osaa jo istua – silloin on kuulemma käytettävissä lentokentän omat (huterat ja varsin pystyt) rattaat, joita pitäisi olla saatavilla heti turvatarkastuksen jälkeen. Sanon pitäisi, koska kuulemma rattaita on varsin rajallinen määrä eikä niitä aina näy mailla halmeilla.
5. Varsinkin vauvan ollessa pieni jonkinlainen kantoväline on kentällä meistä helpoin, koska se vapauttaa kädet kaivamaan tarvittaessa passia, lippua tai kukkaroa.
6. Käsimatkatavaroissa pyri minimalismiin: turhamaisuuden ja oman matkustusmukavuuden on paras antaa sijaa vauvan tarpeille. Vauvalle muutama vaippa, tarpeeksi kosteuspyyhkeitä, ohut vaipanvaihtoalusta (harsokin hoitaa homman), täysi vaihtovaatekerta, muutama suosikkilelu, kiinteitä syövälle ruokalappu, lempiruokia ja jotain lempimässyteltävää, itselle ainakin vaihtopaita (kirjava on yksiväristä anteeksiantavampi). Jos käsimatkatavaran saa selkärepuksi, sekin helpottaa kantamista.
Eddien eka lento kahdestaan äidin kanssa (7 kk). Se nukkuu, jee!
7. Vaihda vaippa ennen koneeseen ahtautumista, ihan kaiken varalta. Jos lennon aikana kuitenkin joutuu vaipanvaihtopuuhiin, pikkuvauvan kanssa yksin lentäessä auttaa, jos on hankkiutunut hyviin väleihin lentoemojen kanssa; heitä voi pyytää pitelemään vauvaa ainakin sen hetken, että saa itse käytyä pytyllä ja pestyä kädet. Istumaanoppineen muksun kanssa vaipanvaihto + äidin vessatus -kombo onnistuu varsin hyvin, sillä koneen ahtaassa vessassa beibe ei mahdu putoamaan: vaipanvaihto > mutsin sepalus auki > muksu syliin > pöytätaso ylös > pöntölle > housut ylös > pöytätaso alas > kersa pöydälle > sepalus kiinni > käsienpesu ja exit. Kokeiltu on!
8. Helsinki-Vantaalla on oma turvatarkastusjono lapsiperheille, turvatarkastusalueen oikeassa reunassa. Finnair sen sijaan on viime vuosina hurmaavasti alkanut toteuttaa tasa-arvon ajatusta konetta täyttäessään eivätkä lapsiperheet enää pääse koneeseen ennen muita; British Airwaysillä pääsee. Vaihtoehtoisesti voi olla ihan hyväkin, jos ahtautuu koneeseen viimeisten joukossa, niin vauva ei ehdi pitkästyä turvavöissä. Tällöin on hyvä, jos niitä käsimatkatavaroita on vähänlaisesti.
Eddien kahdeksas lento (melkein 9 kk). Aika tottunutta menoa.
9. Lentoemännältä saa vauvalle turvavyönjatkeen ja kai ohjeena periaatteessa on, että vauvankin olisi hyvä istua nousussa ja laskussa naama menosuuntaan. Käytännössä kuitenkin lasku sujuu kivuttomimmin, jos vauva imee joko rintaa tai pulloa ilmanpaineen tasaamiseksi. Itse olen yleensä imettänyt/antanut pulloa myös nousun ajan, lähinnä turvallisuudentunteen vuoksi.
10. Ateriointi koneessa on paras suorittaa vuoroissa, jos aikuisia on kaksi. Jos matkustaa yksin, kannattaa henkisesti varautua siihen, ettei omaa sapuskaansa saa syötyä (ainakaan lämpimänä, jos se on vaihtoehtona ylipäänsä), ja tankata etukäteen kentällä. Lapsi kannattaa tietysti syöttää ennen itseä ja muutenkin mahdollisimman paljon arkisen aikataulun mukaisesti. Smoothie- ja muut pruuttaruuat ovat siisteimpiä. Niitä kannattaa varata mukaan pari ylimääräistäkin. (Taas riippuu turvatarkastushenkilökunnan goodwillistä, saako pruutat viedä avaamattomina vai pitääkö niitä maistaa. Sama vastikepullojen kanssa. Heathrow’lla voi tosin myös tilata terminaalin Boots-kemppariin omat korvikkeet ja vauvanruuat, jolloin ongelma ohittuu.)
Eddien eka lentokenttäloungeateria. Hyvin maistui.
11. Ipanan kanssa lentäessä omia cooliuspisteitä ei kannata käydä laskemaan: jos tyyppi alkaa hermostua, kaikki keinot ovat sallittuja ja edessäistuja varmasti kuuntelee mieluummin epävireistä Körö körö kirkkoa kaksitoista kertaa putkeen kuin rääkyvää ja potkivaa vauvaa. Oma unilelu ja/tai tutuntuoksuinen viltti saattaa avittaa unentuloa. Isompia ipanoita on kai tapana tainnuttaa tablettiin ladatuilla lastenohjelmilla; me ei olla sitä vielä jouduttu kokeilemaan. Jalkatilaan tai tyhjälle penkille voi laskea muksun rauhoittumaan, jos syli ahdistaa. Jos mikään muu ei tepsi, käytävällä mönkiminen on yleensä niin eksoottista puuhaa, että hiljentää vauvan. Tai lentoyhtiön mainoslehden repiminen. Kuten sanottu, kaikki keinot ovat sallittuja…
12. Ja lopuksi: jos kullannuppu kuitenkin saa hermoromahduksen lentokoneen ahtaissa ja vetoisissa/tunkkaisenhikisissä oloissa, laske kahteensataan (tarvittaessa väärinpäin tai ranskaksi), siirrä kellosi kohteen ajanlaskuun ja lohduttaudu sillä, että kaikki riehuminen ainakin väsyttää pikku sankaria niin, että hän simahtanee yöpuulle alta aikayksikön ja sallii sitten vanhemmilleen parin tasoittavan yömyssyn nauttimisen. Äläkä vilkuile ympärillesi paheksujien nyrpistelyjä etsien. Olet yrittänyt parhaasi. Sitä paitsi sinä koulutat matkustaessasi maailmankansalaista ja olet maksanut matkasta ihan yhtä käyvän hinnan kuin nutturanaamainen naapurikin.
Mitähän muuta vielä… Olisiko muilla muksujen kanssa reissanneilla jakaa lisää vinkkejä?
***
Sharing our tips on (bearably) successful flying with a baby: Check in online to choose your seats and, if travelling with a partner, choose a window and an aisle seat in the hope that nobody will be seated in the middle of a family. Arrive at the airport in good time to keep the atmosphere calm. Some airlines allow the car seat to be taken in the cabin, others don’t. A folding pushchair can usually be taken all the way to the gate, but it depends on the airline if you get it back straight out or at the luggage carousel. A sling is the handiest method of transporting a baby through the airport. A backpack is the easiest hand luggage, and it should contain enough nappies, favourite foods, snacks and toys, and a complete change of clothes for the babe and a spare top for you. Change the nappy before getting on board. If your airline doesn’t do priority boarding for families, don’t despair – it means the baby will have less time to get bored before the take-off. Give the babe the breast or bottle at take-off and especially at landing, to level the air pressure. Don’t fool yourself that you will manage to eat on the plane, but have something to keep you going at the airport. Pouches are the least messy format of food for a weaned baby. If a nervous breakdown is imminent, sing, dance, or do whatever keeps the little emperor/empress entertained. And finally, if a nervous breakdown does take place, it is not the end of the world – by travelling with your offspring, you are raising an explorer!