Eddie täytti vuoden!
Yli viikon blogihiljaisuus, huh! Selityksenä sille on tietysti Hömppäpömppämme yksivuotisjuhlallisuudet, isovanhempien viikonmittainen vierailu Suomesta ja kaikki siihen liittyvät oheistoiminnot. Niistä lisää, kunhan olisi aikaa kirjoittaa…
Eduardo juhli merkkipäiväänsä kahdesti, ensin varsinaisena juhlapäivänä intiimillä illallisella vanhempien ja isovanhempien kanssa, sitten päivää myöhemmin isoin kemuin. Isoilla kemuilla oli tarkoituksena olla simppeli mutta vaikuttavannäköinen ilmapalloteema; päivää ennen bileitä haimme Eddien mummon ja papan kanssa läheisestä ilmapallokaupasta 40 heliumpalloa ja päästimme ne nousemaan ruokailuhuoneen kattoon. Kuinkas sitten kävikään…
Tämä oli ajatuksena…
…mutta tämä oli näky lauantaiaamuna ennen juhlia.
No, ilmapallokatastrofi (aika pieni katastrofi noin niinkuin maailmankaikkeuden muiden katastrofien rinnalla) harmitti lähinnä vain minua perfektionistia, ja muuten juhlat onnistuivat mainiosti. (Vaikka kelikin olisi voinut olla aurinkoisempi, ei sentään satanut, ja vaikka Eddie puklasikin juhlapaidalleen, hän näytti silti tosi söpöltä ja pitäähän isoissa bileissä juhlakalun vaihtaa asua ainakin kerran, ja vaikka vaivalla väsäämämme voileipäkakut eivät menneetkään epäluuloisten brittivieraiden suihin siinä silmänräpäyksessä, ne jotka kakkuja maistoivat, kehuivat niitä kovin. Puuh. Sainpas valitukseni alta pois. Olen siitä mahdoton juhlienjärjestäjä, että keskityn aina, aina, aina niihin pikkuseikkoihin, jotka eivät menneet mieleni mukaan, vaikka kaikilla vierailla olisi ollut miten hauskaa!)
Mihin ilmapallot päätyivät. Onneksi jotkut vieraat luulivat niiden olevan tuolla ihan tarkoituksella!
Juhlia varten karjalaiset isovanhemmat olivat näpertäneet puolensataa karjalanpiirakkaa ja Englannin-mummi toisen mokoman skonsseja. Niiden lisäksi menyyseen kuului kala- ja kasvisvoileipäkakut (jälleen kerran Tommin mainioilla resepteillä, kiitos!), juustoja ja keksejä, hedelmävartaita, sipsejä, vadelma-sitruunainen syntymäpäiväkakku sekä vegaanimansikkasuklaakakku. Nuorimmille vieraille oli myös Ella’s Kitchenin smoothiepruuttia, vaikka näyttivät ne kelpaavan joillekuille vanhemmillekin. (Oli minun tarkoitus tehdä numero ykkösen mallisia pipareitakin sekä muksuille popcornia, mutta kas kun aika loppui kesken. Viisi minuuttia ennen vieraiden saapumisaikaa kun vielä naulattiin taulua seinälle…) Voileipäkakut ja karjalanpiirakat olivat tosiaan täkäläisille vieraille eksoottista murkinaa, mutta kovasti niitä kehuttiin. Vaikka tietysti, kun äitini vaatimuksesta teimme kakkuja sen mukaan, miten Suomessa vieraat olisivat niitä ahmineet, koko loppuviikko on sitten vedetty voileipäkakkua aamiaiseksi, välipalaksi ja iltapalaksi… :-D
Koska kekkereihin tuli seitsemän vauvavierasta, olin järjestänyt heille ja päivänsankarille ohjelmaksi tykkäämämme jazz-muskarin yksityissession. Reilun puolen tunnin ajan upeaääninen Ruby ja mainio human beatbox David viihdyttivät pikkuisia nurmikolla katoksen alla (onneksi ei silti satanut!) lauluin, huivein ja marakassein. (Saippuakupliakin olisi ollut, mutta unohdin ne juhlien tohinassa täysin, äh.) Lopuksi laulettiin Happy Birthday ja Eddie melkein puhalsi kakkunsa synttärikynttilän (äiti vähän auttoi).
(Kuva: S. Howard)
Vaikka olimme kutsuissa sanoneet, ettei lahjoja tarvitse tuoda, totta kai Edmundo silti sai joitain paketteja: Suomen isovanhemmilta Soili Perkiön mainion Soivan laulukirjan (joka pitää kyllä takavarikoida hetkeksi, kunnes jässikän napinpainamishimo vähän laantuu), Englannin-mummilta junakirjan (jossa myös on tsuku-tsuku-ääntä päästävä nappi, ah ihanuutta), kesävaatteita ja parit trendikkään pillimalliset farkut, Suomen-tädiltä ihania Villervallan vaatteita, Englannin-kummavanhemmilta kirjan, puujunan ja Playmobil-Nooan arkin. Myös Pupu Tupunaa, suomalaisia vaatteita, Eddien nimen alkukirjaintaulu sekä englantilaisia loru- ja läppäkirjoja löytyi paketeista. Meiltä jäppinen sai ainakin isänsä hartaasti odottaman lahjan, pari isoa aloituspakkausta Duploja. (Vintillä on Eddien kasvamista odottamassa isin vanhat Legot, joita on varmaan kymmenen kiloa.) Hauskin lahja ainakin vanhemmista oli suomalaisen ystävän tuoma punainen Jacques Cousteau -hipsterpipo, ihana!
Juhlakalu oli tohinasta aika ihmeissään eikä tainnut iltapäivän aikana monta kertaa hymyillä, mutta eipä toisaalta hermostunutkaan ihmispaljouteen, jota oli vauvat mukaanlukien kolmisenkymmentä nuppia: isovanhemmat, kummatäti ja kaksi kummasetää perheineen (ja koiranpentuineen!), meidän lähimmät ystävät sekä NCT-vauvakaverit perheineen. Olimme ajoittaneet bileitten alun kahdeksi ajatellen, että päivänsankari olisi silloin vielä virkeä lounaan jälkeen, mutta mitä vielä – heppu päättikin käydä päiväunille juuri ennen kahta! No, mikäs siinä, ehdittiinpä sitten kilistellä skumppalaseja ensimmäisten vieraiden kanssa ennen kuin sankari heräsi ja ohjelma alkoi.
Jokseenkin kotikutoisen näköisten synttärikutsujen ideana näpistin suomenkielistä runoa myöten suoraan Adiinalta (kiitos!).
Englanninkielisiin kutsuihin Mies väsäsi itse runon.
Mutsizillasta huolimatta juhlat onnistuivat erinomaisesti, isovanhempien apu oli korvaamatonta, ja oli ihanaa, että niin moni ystävä vaivautui paikalle pitkästäkin matkasta. Juhlien jälkeen on aina haikeaa ja harmittaa, ettei ehtinyt jutella kaikkien vieraiden kanssa niin pitkään, kun olisi halunnut, mutta minkäs teet. Tärkeintä oli, että juhlittiin; vauvavuodesta on selvitty, nyt alkaa taaperoseikkailu!
Yksi ilmapallo sentään pysyi ilmassa… ja on pysynyt tähän päivään asti.
***
Eddie’s first birthday party was a blast. The helium balloons didn’t stay up, and some of the Finnish dishes were a tad too exotic for our British guests, but the babies enjoyed a Baby Jazz session, the cake was delicious, and Eddie got some lovely presents. Thank you so much to all who celebrated with us!