Jännitys tiivistyy

Tänään on aika historiallinen päivä Ison-Britannian pienellä saarella: skotit saavat päättää, haluavatko itsenäistyä ja erota Yhdistyneestä Kuningaskunnasta (ja siinä samalla EU:sta). Yli kolmensadan vuoden yhteiselo kylki kyljessä saman parlamentin alla saattaa kohta olla muisto vain. 

Minä havahduin kansanäänestykseen aika myöhässä: oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun Harry Potter -kirjailija J.K. Rowling kesällä lahjoitti miljoonan ei-kampanjalle (eli ’ei’ itsenäisyydelle). Senkin jälkeen kampanjajuna puksutteli lähinnä Skotlannin leveysasteilla eikä moni täällä etelässä korvaansa lotkauttanut – kunnes pari viikkoa sitten mielipidemittaukset äkkiä osoittivatkin kyllä- ja ei-äänien olevan liki tasan. Skotlanti saattaisikin ihan oikeasti itsenäistyä, ei vain uhitella! 

Äänioikeus tässä kansanäänestyksessä on Skotlannissa kirjoilla olevilla EU:n ja Kansainyhteisön jäsenillä, mukaanlukien 16- ja 17-vuotiaat; äänioikeutettuja on 4,3 miljoonaa. Meiltä muilta Brittilän asukkailta ei tietenkään kysytä mitään. Päättämättömiä on ihan viime päiviin asti ollut pitkä liuta, mutta äänestysaktiivisuudesta ennustetaan ennätyskorkeaa. Kukaan, jolla ei ole takuuvarmaa kristallipalloa, ei siis pysty ennustamaan ennen äänestyspaikkojen sulkeutumista, kuinka tässä vielä käy.

Kampanjoiden kuumimmat kiistanaiheet ovat olleet valuutta (Britannia ei aio sallia itsenäisen Skotlannin käyttävän GBP:tä rahayksikkönään, ja itsenäisen keskuspankin puute saattaa venyttää Skotlannin EU-neuvotteluja), Pohjanmeren öljy (luottaako kyllä-kampanja liikaa öljyvarallisuuteen) ja talous (riittääkö skottien vetovoima pitämään kansantaloutta yllä ilman Lontoon tukiaisia ja menettääkö Skotlanti esim. tuhansittain armeijatyöpaikkoja puolustusvoimien jakaannuttua). Siitä nähtävästi ollaan yksimielisiä, että Ellu jatkaa skottienkin kuningattarena, samoin kuin hän on yhä Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin virallinen valtionpäämies.

Yksi asia on varma: olkoon äänestyksen tulos kumpi tahansa, sen vaikutukset näkyvät vielä pitkään. Jos kyllä-kampanja voittaa, itsenäisyyden on tarkoitus koittaa puolentoista vuoden päästä, keväällä 2016, eikä siihen päästä ilman jumalatonta selvittelyä, neuvotteluja, tinkimistä ja lehmänkauppoja. Jos taas ei-äänet voittavat, Westminsterin parlamentin on pettyneitä itsenäisyysmielisiä hyvitelläkseen luovutettava aika paljon valtaa Skotlannin alueparlamentille (joka jo päättää suuresta osasta Skotlannin verotusta, hyvinvointipalveluista, koulutuksesta jne.). Se taas lisännee Walesin ja Pohjois-Irlannin vaatimuksia laajemmasta itsehallinnosta. Ja käy äänestyksessä kummin vain, pettyneitä tulee olemaan liki puolet skoteista. Saa siinä olla kieli keskellä suuta poliitikko poikineen tulevat vuodet.

Vaikkei englantilaisilla, walesiläisillä, irkuilla, cornwallilaisilla (corneilla? ei kai) tai meillä muilla kaikenkarvaisilla saariston lapsilla ole asiaan nokankoputtamista, kansanäänestyksen tuloksen ennustetaan vaikuttavan aika lailla lähivuosien poliittiseen elämään. Jos kyllä-äänet voittavat, Skotlannin menettäminen tietänee lähtöpakkeja konservatiivihallitukselle; seuraavat parlamenttivaalit ovat jo ensi keväänä. Jos taas ei-kampanja saa pidettyä unionin koossa ja konservatiivit jollain ilveellä onnistuvat voittamaan seuraavatkin vaalit, he ovat luvanneet järjestää EU:sta kansanäänestyksen vuonna 2017 – ja ainakin toistaiseksi kansan enemmistö saattaa hyvinkin äänestää EU:sta eroamisen puolesta. Yksikään maa ei ole vielä Unionista eronnut, joten nähtäväksi jää, miten se vaikuttaisi koko EU:n tulevaisuuteen. Pahimmat pelottelijat ovat tietysti ennustaneet jo koko valtioliiton tuhoa tämän kansanäänestyksen kerrannaisvaikutuksena. Lisäksi Skotlannin itsenäistyminen antaisi pontta EU:n muiden itsehallintoalueiden, etunenässä Katalonian ja Baskimaan, itsenäisyysvaatimuksille, joten ainakin Espanja tulisi kostoksi varmasti jarruttamaan Skotlannin EU-jäsenyysneuvotteluja sen, minkä ehtisi.

Oma kantani, jos kukaan sitä sattuisi kysymään, on lievästi unionin puolesta itsenäisyyttä vastaan. Periaatteessa kyllä sympatiseeraan pienten kansakuntien itsenäisyyspyrkimyksiä, mutta toisaalta olisi sääli, jos tämän ahtaan saaren suloinen sekametelisoppa hajoaa käsiin. Kansallisvaltio tuntuu myös ajatuksena vähän 1900-lukulaiselta; nationalismi kääntyy niin helposti yltiöpäiseksi muukalaiskammoksi, vaikka skotit toki aika leppoisa kansakunta tuntuukin olevan. Ja kyllähän Union Jack nyt vain on lipuista kaunein…

No, huomisaamuun mennessä tiedetään, asutaanko tässä kohta Yhdistyneessä Kuningaskunnassa vaiko Pikku-Britanniassa. Jään jännityksellä odottamaan.

Kuvituksena taiteilijoiden ehdotuksia Ison-Britannian tulevaksi valtiolipuksi, jos Skotlanti (Union Jackin sini-valkoinen osuus) lähtee lätkimään. (BBC:ltä.)

***

The Scottish referendum. A bit exciting, and not just slightly worrying!