Eddie 16 kk

Eddie täytti viime viikolla kuusitoista kuukautta – eli on jo lähempänä puoltatoista vuotta kuin ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Vau!

Parin viime kuukauden kehitysaskeleita ovat olleet mm. nämä:

– Heppu otti ensiaskeleensa tuetta syyskuussa, reilu viikko 14-kuukautispäivänsä jälkeen. Ehkä kuukauden verran sen jälkeen laskin askeleita, kunnes jonkin 17:n kohdalla totesin, että antaa olla, kyllä se nyt kävelee. Juoksuaskeleita ei vielä ota, mutta osaa kyykistyä ja nousta siitä takaisin seisomaan. Usein poju vielä tykkää kontatakin, varsinkin isiä tai äitiä karkuun kamalasti kiljuen. (Äitiparan polvet eivät tahdo kestää konttaushippaa; iäkkään vanhemmuuden haittapuolia tämäkin.)

– Päätä ei vieläkään pakota kiipeäminen; rappuset kivutaan nyt pystyasennossa kaiteenpuolista kiinni pitäen, keittiössä kiivetään jakkaralle vääntelemään mikron nappuloita, ruokapöydän tuolit jaksetaan juuri ja juuri liu’uttaa esiin pöydän alta niin, että niille pääsee kiipeämään ja tutkimaan, olisiko äiti jättänyt pädinsä pöydälle. Rappuset alaspäin suostutaan sentään vielä tulemaan sylissä, paitsi keittiön pari porrasta mitenkutenpäin milloinkin.

– Nukkuu yönsä paremmin, nukahtaa kahdeksan maissa ja nukkuu suht’ levollisesti noin neljään, jolloin usein havahtuu puolihereille itkemään tai valittamaan; tutin palauttaminen suuhun, selän silittäminen ja/tai unilampaan ääntelyn päällelaitto yleensä saa takaisin uneen, josta herätään kunnolla kuuden – seitsemän välillä. Mitenköhän tuosta kello neljän herätyksestä pääsisi eroon? Nukkuu yönsä yhä unipussissa, joten tuskin herää kylmäänkään.

– On melkein kokonaan siirtynyt yksiin päiväuniin. Muutaman viikon ajan unikoulutin heppua sen verran, etten antanut nukkua aamuisin kuin puoli tuntia, jotta iltapäiväunet aikaistuisivat kolmen jälkeisistä lounaan jälkeisiin. Viime viikosta lähtien on yleensä pärjätty yksillä unilla, mutta hienosäätöä vaatii vielä sen ajoitus; minä yritän pitää hippiäisen aktiivisena aamut ja syöttää aikaisen lounaan (n. klo 11.30), jotta lapsi nukahtaisi pitkille unille ruuan jälkeen, mutta usein poikaparka on tuolloin jo niin väsynyt, ettei jaksa syödä kunnon lounasta ja nukahtaa saman tien, kun hänet siirtää hänet sänkyyn tai vaunuihin. Ja yksiin päiväuniin ollaan siis siirtymässä siksi, kun Eddien iltapäiväunet alkoivat venyä niin myöhäisiksi, että se häiritsi yöunille käyntiä, ja toisinaan hän itsekin kieltäytyi toisista päikkäreistä.

– Syö yhä useimmiten syötettynä; olemme keskittyneet tähän päiväuniprojektiin niin, että omatoimisen syömisen opettelua on lykätty. Rakastaa edelleen leipää, pastaa ja hedelmiä, kieltäytyy vihanneksista (ellei niitä ole soseutettu tai sotkettu kastikkeeseen). On muuten varsin kaikkiruokainen ja tykkää selvästi aika voimakkaista mauista: mieto chili, savukala, voimakas cheddar ja sinihomejuusto maistuvat. Intialaisessa ravintolassa Eddie ei kuitenkaan suostunut syömään kuin poppadumia ja chapattia – se leipä, se leipä…

– Juo yhä iltamaidon tuttipullosta sängyssään valot sammutettuina. Muuten juo lähinnä vettä, mehua ei ole vielä saanut. Saa maitoa myös aamu- ja iltapuurosta, jugurtista ja juustosta, joita syö päivittäin. Saa aamuisin D-vitamiinitipan ja ruuan päälle (suomalaisen; täällähän ksylitolia ei juuri tunneta) ksylitolipastillin. Tykkää hampaidenpesusta, varsinkin jos saa pureskella hammasharjaa toimituksen päätteeksi. Ei tietenkään tajua vielä sylkeä hammastahnaa suustaan – mitenkähän sitä harjoittelisi?

– Hampaita ei ole tainnut pariin kuukauteen tulla. Kulmahampaat puuttuvat, samoin toiset poskihampaat, eli nyt suussa on 12 hammasta.

– Osaa sanoa ”äiti”, ”ei”, ”eiei” (=heihei), ”eippa” (=heippa) ja ”pappa” suomeksi, ”daddy” ja ”byebye” englanniksi. Matkii myös eläinten ääniä suomeksi kysyttäessä; välillä eläimet tosin menevät vielä sekaisin. On erityisen söpö röhkiessään ja esittäessään nyrkillä kiertäen possun töpselinenää. On tällä viikolla alkanut vähäsen matkia myös laululeikkien liikkeitä.

– Tykkää nenistä muutenkin: painaa isin, äidin tai omaa nenäänsä ja odottaa siitä kuuluvan ”tööt”. Etsii kirjasta nallen nenän.

 – Rakastaa kirjoja. Istuu tyytyväisenä pitkät pätkät käännellen sivuja. Tykkää edelleen pahvisista läppä-, kosketus- ja ääninappikirjoista, mutta on nyt alkanut selailla nätisti ohutsivuisiakin satukirjoja – sekä plarata sanakirjoja. Suosikkeja ovat erityisesti numerokirjat sekä englanninkielinen sirkusteemainen aakkoskirja.

– Osaa välillä jo liittää duplot toisiinsa. Tykkää edelleen rakentaa torneja. On alkanut harjoitella palapelien tekemistä, muttei saa vielä palasia itse paikoilleen. Väriliidut tai iPadinkään väritysohjelmat eivät vielä kiinnosta.

– On yhä koukussa äidin puhelimen ja pädin vauva-appseihin ja käyttää koneita hämmentävän sujuvasti. Suuttuu, jos vain äiti leikkii koneella eikä anna toista vempainta lapsen käyttöön. Saa varmasti suosituksiin nähden liikaa ruutuaikaa, auts. Telkkaria katsoessa yrittää painaa ruudussa näkyviä palloja. Telkkarista katsotaan lähinnä uutisia, joskus vähän Cbeebiesin eli BBC:n taaperokanavan lastenohjelmia. Suomenkielisten DVD:iden hankinta on työn alla. Telkkarisuosikki on säätiedotus ja varsinkin siinä esiintyvä BBC:n reipas, hymyilevä säärouva Carol Kirkwood.

Kiehtova sää, ihana Carol.

– On koukussa paitsi tietotekniikkaan, myös tuttiinsa. Unirutiineihin kuuluu vähintään kahden tutin lutkuttaminen ja rutistaminen nyrkkiin. Onneksi olemme saaneet sovittua, että tutit ovat ”yläkerran juttu”: niitä saa käyttää omassa huoneessa, mutta ei olohuoneessa eikä keittiössä (jossa suurimman osan päivästä vietämme). Vaunuissa tutti on mukana, mutta siitä Edster usein heittää itsekin sen pois.

– Käy taas viikottain uimassa isin kanssa. Ei protestoi niin paljon kuin keväällä ja jopa läiskyttää vettä käsillään, muttei suostu päästämään irti isistä. Jatkamme silti. Kuulemma nuo ”water wobbles” voivat joillakuilla kestää kuukausiakin, minkä jälkeen he taas tykkäävät uimisesta. Kylpemistä ja muuta vedellä lotraamista Eddie kyllä rakastaa. 

– Käyttää enimmäkseen 80 – 86 -senttisten vaatteita, tosin jotkut 74-senttisetkin vielä mahtuvat hoikalle pojalle. Kotivaa’alla mitattuna painoa on piirun verran alle 12 kiloa. 

– On alkanut osoittaa omaa vakaata tahtoa ja saa välillä hepuleita mm. pädin poisottamisesta, äidin huoneestapoistumisesta tai mistä tahansa kieltämisestä. Leppyy kuitenkin alta aikayksikön. Ei ole mikään turhastaitkijä; jos vaikka kolauttaa kallonsa, itkee sitä ehkä puoli minuuttia. Rakastaa muitten lasten seuraa, muttei vielä varsinaisesti leiki yhdessä. On melko hyvä jakamaan leluja, ei piittaa, jos toinen lapsi ottaa hänen lelunsa eikä yleensä ota kädestä toisten leluja. On perusilmeeltään aika totinen, ei mikään herra Aurinkoinen (no hei, näillä geeneillä) – mutta kiltti, helppo lapsi. 

Seuraavassa kehityskatsauksessa jässikkä on jo puolitoistavuotias, iik… Kysykääpä silloin uudestaan kiltteydestä ja helppoudesta!

***

16-month-old Edster learned to walk a week after his 14-month report, sleeps better but still half-wakes at 4am, and is slowly moving to one nap per day. He likes climbing, reading books (particularly about numbers), experimenting with spicier foods, and having his teeth brushed. He still has a bedtime bottle of milk and is hooked on his dummy at sleeptimes. He says a few words in Finnish and two in English, but understands loads more. He tries to make animal sounds and his favourite animal of the month is the pig. He loves noses, duplos, Mummy’s iPad, and the BBC weather forecasts (especially Carol the weather lady). He still has some ”water wobbles” but tolerates swimming, so we have continued; he loves bathtimes and splashing water, however. He has 12 teeth, weighs about 12 kilos and wears a variety of clothes for 9 – 18-month-olds. He is a fairly serious child and has started showing his own will at times, but is still nice to others and a relatively easy companion for his Mum.