Uudenvuodenlupauksista

Viime vuonna tähän samaan aikaan tein kolme uudenvuodenlupausta:

1. Matkustaa ainakin kahteen uuteen paikkaan 
2. Nähdä ainakin kerran kuussa niitä ystäviä ja kavereita, joihin on viime vuosina tullut pidettyä vähemmän yhteyttä
3. Laihduttaa (ainakin) 5 kg silloisesta elopainostani.

Ajattelin tuolloin, että ykkönen olisi tosi helppo toteuttaa, kakkonen vaatisi viitseliäisyyttä, mutta antaisikin niin paljon, että jaksaisin yrittää, ja kolmonen olisi vaikein pala.

Miten kävi?

1. Onnistui – hikisesti. Lomailimme Omanissa ja kävin työmatkoilla Brysselissä (jossa en ole koskaan yöpynyt, siis lasketaan) ja Mannheimissa. Olisin silti mieluusti matkustanut jonnekin muuallekin vähän eksoottisempaan… vaikka Istanbuliin, Andalusiaan, Marokkoon, Balille tai Karibialle. No, kaikkea ei voi saada, ja sainhan minä jo vuodelta enemmän kuin koskaan.
2. Tilastoa en tullut alkukuukausien jälkeen pitäneeksi, ja ainahan kavereita voisi nähdä enemmän. IVF-hässäköitten ja raskaustestiä edeltävien piinaviikkojen aikana ei ymmärrettävästi ollut kaikkein sosiaalisimmalla päällä, varsinkin kun sosiaalinen elämä pyörii täällä aika paljon pubien ja ravintolaillallisten ympärillä. Mutta ihan en erakoitunutkaan, mikä on hyvä juttu.
3. Turha toivo. Paino taisi nousta pari kiloa jo ennen raskauttakin, kiitos hedelmöityshoitolääkkeiden ja stressinvälttämisen (jonka sujuvasti tulkitsin myös tarkoittavan liikuntastressiä). Jälkiviisaana voi todeta, että aivan turha kuvitellakaan onnistuvansa hedelmöityshoidoissa ja laihduttamisessa samana vuonna (mitä ihmettä oikein ajattelin?).

Kannattaisiko tänä vuonna siis edes tehdä mitään lupauksia? Kenties tiukkojen pitää-onnistua -yritelmien sijaan voisin listata muutaman kainon toivomuksen:

Vuonna 2013 olisi kiva, jos…

1. …pääsisin yhä matkustamaan edes vähän. JKMH, snadin syntymän jälkeen reissaaminen vähentyy varmasti aika lailla ja suuntautuu ainakin ensimmäisenä vuonna enimmäkseen Suomeen. Olisi silti kiva, jos meistä tulisi reippaita vanhempia, jotka uskaltavat ja jaksavat pakata vaahtosammuttimen rintareppuun ja lähteä vaikka viikonloppulomille – tai pidemmällekin. Ja babymoonille aion raahata Miehen heti, kun löytyy sopiva äkkilähtö. Nyt kun vielä voi lentää.
2. …ystävien ja kavereiden eteen panostamista jaksaisi jatkaa. Lontoon kokoisessa kaupungissa se vaatii vähän viitseliäisyyttä, kun kaikki asuvat niin kaukana toisistaan, mutta haluan yrittää. Äitiysloma tuo toivottavasti aikanaan tähänkin erinomaisen mahdollisuuden (paitsi että täällä julkisissa liikennevälineissä matkustaminen on vaunujen kanssa yhtä tuskaa – pitääköhän minun oikeasti alkaa uskaltautua Lontoon liikenteeseen autolla?). Toisaalta haluan löytää myös äitikavereita naapurustostamme. Ilmoittauduinkin tänään NCT:n toukokuiselle perhevalmennuskurssille; sieltä kaikki muutkin mammat ovat kuulemma vertaistukensa hakeneet. 
3. …pääsisin suhteellisen siedettävän aikataulun sisään takaisin raskautta edeltävään painoon (jottei tarvitse uusia koko vaatekaappia, minun joka en ole himoshoppaaja).  Mutta paineita en tästä halua vielä ottaa, yritän vain syödä suht’ fiksusti. Ja salille on palattava, pronto. Aloitin pyytämällä kuntosalini raskausajan ohjelmiin perehtyneen PT:n sähköpostiosoitteen, jotta hän tekisi minulle uuden saliohjelman… Alku se on sekin.
4. …(ja tämä on tärkeintä kaikesta) oppisin kohtuullisen relaksi mutsiksi ja olemaan mahdollisimman hyvä äiti tulevalle naperolle. Neljässäkymmenessä vuodessa minusta on kasvanut aika itsekeskeinen, kärsimätön, lyhytpinnainen (mutta nopeasti leppyvä) ja kontrolloiva tyyppi; en usko, että pystyn luonnettani täysin muuttamaan, mutta toivon rakastuvani pikkutyyppiin sen verran kokonaisvaltaisesti, että jaksan olla läsnä ja hoivata pätkää horkkamaisessa univelassakin ja tissit ruvella. Jos siitä muut ovat selvinneet, kai minäkin? Toivon myös Miehelle lisää kärsivällisyyttä sekä kykyä tunnistaa oireet ajoissa, jos vaikka masennun synnytyksen jälkeen. Sitäkin on kuulemma sattunut.  

Aika kunnianhimoiset olisivat siis suunnitelmat, jos nämä olisivat uudenvuodenlupauksia – mutta ähhähää, kun ne ovatkin vain toiveita, sehän kuulostaa jo paljon toteuttamiskelpoisemmalta, eikö?

Oletteko te tehneet uudenvuodenlupauksia, tai mitä toiveita teillä on vuodelle 2013?