Ei unenlahjoissa valittamista
Pidimme eilen alkuillasta pikkujoulut naapureille ja naapuruston lapsiperheille. Yhdeksän taaperoa ja kaksikymmentä aikuista täytti alakerran, ihasteli asiaankuuluvasti joulukoristelujamme, ahmi canapeita mutta jätti syömättä lohet ja joulutortut, ei juonut glögiä kun kerran samppanjaakin oli tarjolla (lähinnä aikuiset) eikä onnistunut rikkomaan mitään (!). Koko ajan jollain muksulla oli kurjaa, mutta onneksi kellään ei koko aikaa. Itse en ehtinyt käydä järkevää keskustelua kai kenenkään kanssa, mutta se on emännän osa, minkäs teet. Hauskaa näytti silti olleen, paitsi ehkä nuorimmalla isännällä, jota vähän järkytti talon täyttyminen aikuisilla ja omien lelujen jakaminen hurjan monen tenavan kanssa.
Tavoilleni uskollisena unohdin ottaa valokuvia muusta kuin ruokapöydästä; kas tässä:
Vaikka kekkerit eivät kestäneet kuin muutaman tunnin, olimme kaikki ihan puhki niiden jälkeen. Eddiekin taisi viime yönä tehdä uuden aamu-uniennätyksensä ja nukkui varttia vaille kahdeksaan. Autuutta. Mutta sekään ei ole riittänyt, vaan käytyämme perhekahvilalounaan ja soft playn jälkeen supermarketissa lapsiparkaa alkoi vähän väsyttää:
Ja juuri nyt mussukka totesi iltaruoan jälkeen, että päiväunet saattoivat jäädä vähän lyhyiksi:
No, mitä uutta. Aiemmin viikollakin päiväunet yllättivät:
Äidin kävi pientä uneksujaa vähän sääliksi (mutta ei tarpeeksi, jotta olisi heräämisen uhalla siirtänyt lapsen yläkertaan pinnikseen):
O-ou. Pitäisiköhän syyllistyä siitä, etten osaa rytmittää lapseni päiväunia oikein?
***
Since we had a Xmas party for neighbours and local families yesterday, Eddie has been a tad tired: he slept until 7.45 this morning, fell asleep in a Sainsbury’s trolley and decided after dinner that a second nap might be in order. Last week he fell asleep on the doormat. Uh-oh. The lad might still need his two naps…