Eddie 20 kk

Uu, kakskyt kuukautta! Sehän alkaa oikeasti kuulostaa jo kahdelta vuodelta.

Parin viime kuukauden aikana Eduardo Edgar Edmundomme:

…on alkanut alkeellisesti leikkiä laululeikkien liikkeitä. Suosikkeja ovat Jos sull’ lysti on (varsinkin englanniksi), Pienen pieni veturi, Pikkuiset kultakalat, Neljä kultakalaa, Leipuri Hiiva, Hämä-hämähäkki (erityisesti muura-muurahainen ja heinä-heinäsirkka), Metrolla mummolaan (äidin itsekeksimin liikkein), Leijonaa mä metsästän sekä aivan erityisesti englantilainen loru ”Round and round the garden / like a teddy bear. / One step, two step / tickle you over there!” jonka kutitushuipennusta poju ei malta tikahtumatta odottaa, vaan alkaa pyrskiä jo ensirivin kohdalla.

…tunnistaa ja matkii entistä useampia eläimiä. Tämänhetkinen suosikki on hevonen ja kaikki hevosenkaltaiset (myös merihevonen ja seepra), joiden ääni on Eddien suusta riemukas ”IIIHAHAHAHAAAAAA!”. Norsu sanoo trööt käsivarren heilahtaessa kärsänä, pupu/kani maiskuttaa syödessään. Kyyhkynen sanoo kurrrr, käärme vienosti his – minkä perusteella vaikuttaisi myös, ettei lapsukaisella ole puhevikoja, niin suomalaisittain sekä r että s tulevat. (Itsehän puhuin ranskalaisella ärrällä ala-asteen loppuun saakka, eikä ässäni vieläkään taida olla puheopettajien hyväksymä.)

…ei edelleenkään suostu puhua pukahtamaan, vaikka ymmärtää liki kaiken sekä suomeksi että englanniksi. [Huokaus.] 

…rakastaa tanssimista Fröbelin palikoiden ja erityisesti heidän Hippulat vinkumaan -kipaleensa tahdissa. Tällä viikolla Eddie oppi piruetin, siis pitämään minua sormesta kiinni ja pyörimään sen ympäri käteni alta!

…on alkanut osoittaa kiinnostusta pukemista kohtaan. On ”aina” (siis tosi-tosi pienestä) osannut hyvin ohjata kätensä hihoihin ja jalat lahkeisiin, mutta nyt yrittää jo vetää puseroa päälle ja kenkiä jalkaan. Paitsi milloin se ei todellakaan kiinnosta.

…sietää välillä taas vaipanvaihtoja paremmin. Usein kakattuaan tulee jo pyydettäessä ihan säyseästi yläkertaan (missä meidän vaipanvaihtopiste on) – aiemmin sinne lähdettiin aina äänekkään protestoinnin siivittämänä. Potalla istuminen ei vielä kuitenkaan kiinnosta. (Meinasin kokeilla pottaharjoittelua kesällä mökillä, jossa jässikkä voi juoksennella paitaressuna ilman vaippaa.)

…juoksentelusta puheenollen ei vieläkään ota juoksuaskeleita eikä hypi – paitsi on nyt alkanut temppuilla portaita alastullessa ja yrittää välillä hyppiä tai loikkia portaita alas. Rappuset mennään nykyisin alas toinen käsi äidin kädessä, toinen kaiteella. Ylöspäin Eddie kipuaa kaiteesta kiinni pitäen (eikä äiti todellakaan saa tukea) tai joskus vielä nelinkontin. Alaspäin hän ei jostain syystä suostu nelinkontin tulemaan, paitsi joskus keittiön pari porrasta.

…syö hyvin noin joka toinen päivä – joka toinen päivä taas elää pyhällä hengellä eivätkä lempparitkaan (pestopasta – no, kaikki pasta) silloin maistu. Viime päivinä poju on ollut kipeänä, jolloin ruoka on mennyt alas vielä huonommin. Yleensä kuitenkin huonoinakin päivinä jugurtti, kuivatut hedelmät ja hedelmäsosepruutat kelpaavat, samoin maito ja aamupuuro/-mysli. Banaani ja satsuma ovat yhä lempihedelmiä. Syö viitisen ateriaa päivässä: aamupalan klo 7.30 – 8 alkaen, välipalan kymmenen jälkeen, lounaan puoliltapäivin, (joskus välipalan kolmen maissa, riippuu päiväunirytmistä,) päivällisen kuuden jälkeen ja iltapuuron puolen kasin maissa.

…on viime yöt nukkunut aika levottomasti yskän ja tukkoisen nenän valvottamana, ja nukkuikin viikonloppuna puolet parista yöstä perhepedissä (aika ihanaa pitkästä aikaa). Terveenä menee nukkumaan suhteellisen helposti iltapuuron, kylvyn ja iltamaitopullon uuvuttamana kahdeksan maissa ja nukkuu yleensä yli kuuteen, joskus yli seitsemäänkin. Välillä vingahtelee unissaan muttei yleensä herää kunnolla – joskus alkaa puoliunessa itkeä, mutta tyyntyy selän silittämiseen ja unilampaan ääntelyyn. Päiväunia nukutaan lounaan jälkeen pari tuntia, tai joskus vielä heppunen nukahtaa aamuaktiviteetista palattaessa vaunuihin, jolloin saa lounaan vasta unilta herättyään.

…käy ulkona yleensä aamupäivisin: hyvällä ilmalla jossain kolmesta lähipuistostamme, kehnommalla kelillä kärryttelemme soft playhin. Välillä käydään lounaalla puisto- tai perhekahvilassa, jonka leikkinurkkauksessa heppu saa purkaa energiaansa. Pari kertaa kuussa käydään suomenkielisessä pallerokerhossa Suomen tai Ruotsin kirkolla ja joka toinen lauantai Suomi-koulun pallerokerhossa. Iltapäivisin päikkäreiden jälkeen hengataan yleensä kotona isin töistäpaluuseen asti, joskus käydään leikkitreffeillä. Sunnuntaisin mennään uimaan isin kanssa.

…leikkii mieluiten Playmobilin eläimillä, ääniäpäästävällä bussilla, erilaisia lukkoja sisältävällä latch boardilla, palloilla, autoilla ja palikkatorneilla. Ei osoita kummoistakaan kiinnostusta pehmoeläimiä, duploja tai Brion junarataa kohtaan. Palapelit sen sijaan ovat hiljalleen alkaneet kiinnostaa.

Viimeistely ei kuulu hepun vahvuuksiin.

…rakastaa yhä lukemista, sekä ääneenlukemista että itsekseen kirjojen selailua. Jaksaa kuunnella jo aika pitkiä lorukirjoja; nyt suosikkeja ovat esim. Julia Donaldsonin Tabby McTat (jonka tilasin juuri suomeksi: Reino Raitakatti) ja Tiddler, Peter Brownin ihana Mr Tiger Goes Wild sekä Päivi Areniuksen Muumilaakson päivä (joka muuten on mainio tutustumiskirja Muumilaakson asukkaisiin). Onpa äiti päässyt jo pari kertaa lukemaan Laura Ruohosen pitkän Allakka Pullakka -lempparinsa Lammas jonka hukka peri loppuun asti. Jostain syystä Kirsi Kunnaksen lorut eivät kuitenkaan uppoa ipanaan (vielä – sanoo äiti. Kyllä mä sille vielä ne opetan.) Numero-, väri- ja eläinkirjat ovat myös pop. Numerot ipana taitaa jo tunnistaa, ainakin numeropalapelin osat menevät jo hienosti paikoilleen.

…kävi tänä aamuna hammaslääkärissä toteamassa, että viimeiset poskihampaat ovat tuloillaan; ylähampaita heppu ei suostunut tosin hammaslääkärille näyttämään. Saimme käskyn vieroittaa ipanan iltamaitopullosta, jatkaa fluorihammastahnan käyttöä ja mieluummin pestä hampaat aamulla ennen aamupalaa kuin sen jälkeen (minä olen tottunut harjaamaan hampaani noin puoli tuntia aamiaisen jälkeen, siksi Eddiekin on tehnyt niin). Tutista olemme vähän vahingossa tainneet päästä eroon sitten viime päivityksen – mutta kerron siitä vielä tarkemmin omassa postauksessaan.

…on pidempi kuin monet reippaasti yli parivuotiaat, mutta kun täällä ei neuvoloita harrasteta, ei ole hajuakaan, kuinka pitkä oikeasti. Veikkaisin jotain 85 – 87 sentin hujakoita. Painoa… ei ole sitäkään tullut mitattua. Arvaan, että kolmisentoista kiloa? Kengännumero on täkäläisittäin 6 eli Euroopassa 23. Vaatteita käytetään enimmäkseen 86-senttisen koossa (tosin esim. Marimekon 74-senttinen raitapaita mahtuu vielä hyvin! Marimekon koot ovat muutenkin ihan mitä sattuu).

…heittelee FaceTimen kautta lentosuukkoja Suomen-mummolle (ja vain hänelle) ja flirttailee kaikkien harmaapartaisten (eli pappaa muistuttavien) miesten kanssa: vaikka Suomen isovanhempia ei olla nähty livenä sitten elokuun, selvästi tunnistaa ja muistaa siis tutut ihmiset.

…tykkää isompien lasten seurasta, ei jaksa istua paikallaan muskarissa, ei ole kiinnostunut piirtämisestä, tarkkailee ennen kuin menee mukaan ryhmään, ei itke turhista, mutta kitisee hermojaraastavasti, kun ei saa tahtoaan läpi tai kun vanhemmat eivät ymmärrä hepun nonverbaalista viestintää. Joko mä sanoin, että alkaisit rakas puhua jo?

***

20-month-old Eddie has begun to follow the actions of nursery songs, imitate putting on clothes, play with jigsaw puzzles and walk up stairs on his own (holding onto the banister). He loves dancing, reading and older kids, and tolerates nappy changes better again. He makes more and more animal sounds but still doesn’t utter a human word. He generally sleeps well but is rather a picky eater. He definitely recognises his Finnish grandparents on FaceTime. He is tall and lean and has large feet. His furthest molars seem to be coming through – then it’s teething done for a few years, hooray!