Konservatiivisuusko rulettaa?
Jotain kaunista symmetriaa siinä on, että samana päivänä, jolloin Suomessa hallitusneuvottelija julistaa yrittävänsä pistää pystyyn kolmen konservatiivipuolueen hallituksen, toisessa kotimaassani Britanniassa konservatiivit onnistuvat vastoin kaikkia odotuksia lisäämään parlamenttivaaleissa kannatustaan ja voittamaan ehdottoman enemmistön ja hallitusvastuun.
Tällä hetkellä ei todellakaan ole kovin in olla tällainen arvoliberaali punaviherpiipertäjä.
Vielä vaalipäivän aikana kaikkien etukäteisgallupien mukaan konservatiivit olivat täällä liki tasoissa työväenpuolueen kanssa – kaikki odottivat hung parliamentin jatkoa, eli sitä ettei kumpikaan valtapuolueista saisi ehdotonta enemmistöä 650-paikkaiseen alahuoneeseen. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Ovensuukyselyiden tuloksia ei saa täällä julkistaa ennen äänestyspaikkojen sulkeutumista. Tasan klo 22 BBC pudottikin aikamoisen uutispommin: konservatiivit olisivat voittamassa ja heidän hallituskumppaninsa liberaalidemokraatit menettämässä peräti 47 aiemmista 57 paikastaan. Jopas on vääristynyt ovensuukysely, silloin vielä hymähdeltiin.
Tänä aamuna ääntenlaskun valmistuttua olivat hymyt hyytyneet. Toryille 331 paikkaa, ehdoton (joskin hiuksenhieno) enemmistö. Labourille 232, joista yksi ainoa entisellä kanta-alueella Skotlannissa. LibDemille ei riittänyt edes ovensuukyselyjen tulos, vaan heitä tulee uuteen alahuoneeseen enää kahdeksan. Se on alle seitsemäsosa kuluneen vaalikauden paikoista. Vihreät sentään pitivät ainokaisen edustajansa. Äärioikeiston UKIP sai maanlaajuisesti melkein neljä miljoonaa ääntä, mutta kieron vaalitavan* vuoksi yhden ainoan kansanedustajan. Skotlannin itsenäisyyttä ajava SNP voitti skottien 59 paikasta peräti 56.
Viisi vuotta lisää SamCamin mekkoja. Oh joy. (Kuva.)
Tähän iltaan mennessä ovat eronneet työväenpuolueen johtaja ja varapuheenjohtaja, liberaalidemokraattien johtaja ja UKIP:in paikallinen Timo Soini, joka ei onnistunut voittamaan edes omaa äänestyspiiriään. Laiha lohtu se. Aikamoinen myllytys on siis Britannian poliittisella kentällä odotettavissa. Konservatiivit ovat luvanneet EU:ssa pysymisestäkin kansanäänestyksen ja ovat jo aloittaneet kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän NHS:n alasajon. Jos tässä siis oikein mainiosti käy, kohta ei ole koko Yhdistynyttä Kuningaskuntaa, vaan itsenäinen Skotlanti ja EU:n ulkopuolella sätkivä Pikku-Britannia, jossa terveydenhuolto ja koulutus on varakkaiden etuoikeus. Vau. Saavatkohan EU-kansalaiset jäädä maahan vai pitääkö tässä alkaa säästää kansalaisuushakemusta varten? (Se maksaa about tonnin.)
Aika hämmentävää. Semminkin kun Lontoossa vasemmisto (no, työväenpuolue; ei se kyllä kovin vasemmalla ole) kasvatti reilusti johtoaan toryihin nähden.
Ihan oikeastiko valtaosa ihmisistä (sekä täällä että siellä Suomen lintukodossa) ei kannata tasa-arvoa, heikompien puolustamista, suvaitsevaisuutta? Missä kuplassa minä oikein elän, kun olen kuvitellut niiden olevan aika universaalisti hyväksyttyjä sivistysvaltion perusarvoja? Ai niin, mutta konservatiivipuoluehan on täällä luvannut myös romuttaa nykyisen Human Rights Actin… Ja leikata, leikata, leikata kuluja.
Huh.
* Täkäläinen enemmistövaalitapa on kyllä niin syvältä ja poikittain, ettei mitään järkeä. Tällä kertaa se auttoi pitämään äärioikeiston ruodussa, mutta yleisesti ottaen yli puolet (yli puolet!) annetuista äänistä menee hukkaan, kun pienet yhden hengen vaalipiirit pystyy hyvinkin voittamaan alle kolmasosalla annetuista äänistä. Eikä alahuoneen paikkojen jakautuminen kuvasta millään lailla todellisia äänimääriä: nytkin SNP sai alle 1,5 miljoonaa ääntänsä keskittämällä 56 paikkaa, kun taas UKIP:iä äänesti melkein 4 miljoonaa ja vihreitä reilu miljoona, mikä tuotti molemmille vain yhden kansanedustajan. Silti, kun vuonna 2011 pidettiin kansanäänestys vaalijärjestelmän muuttamisesta, se torjuttiin 67%:n enemmistöllä… On tämä kumma maa.
***
The election day. Somehow fitting that on the same day, the winner of the recent Finnish election announced he would try to form a coalition government with three conservative parties – the agrarian Centre, the far-right Finns, and the National Coalition. What’s going on in this world of ours? Don’t people really care about each other and the less fortunate?