Maatilalla suurkaupungissa: Hackney City Farm (ja pyrähdys Geffrye-museoon)
Jotta lontoolaislapset eivät tyystin vieraantuisi maaseudusta ja kuvittelisi kananmunien kasvavan puissa, siellä täällä suurkaupungin liepeillä on pieniä kotieläinpuistoja ja kaupunkiviljelypalstoja. Meidän sivukirjastomme minipihakin on muutettu yhteiskasvimaaksi, ja läheisessä puistossa voi käydä ihmettelemässä peuroja, vuohia, kanoja ja papukaijoja. Every little helps, kuten sanonta kuuluu.
Tänään lähdimme nauttimaan aurinkoisesta päivästä Hackney City Farmille. Se on Haggerstonin puiston kupeessa toimiva pieni maatila, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Hoxtonin paikallisjuna-asemalta (jolla on hissit, eli lastenrattailla pääsee kätevästi). Tilalle on vapaa pääsy ja siellä on myös ihan houkuttelevalta näyttävä lounaskahvila. Me tosin päädyimme lounastamaan tilakäynnin ja leikkipuistoilun jälkeen Hoxtonin asemalta kulman takana olevassa Geffrye-museossa. Sekin on kelpo lapsiperheen retkikohde – vaikkakin soveltuu paremmin ehkä Eddieä vähän varttuneemmille muksuille.
Olin kuvitellut, että ipana ehkä aluksi vähän ujostelisi vapaana vaappuvia ankkoja, hanhia, kanoja ja kukkoja – mutta mitä vielä: hanhiparat saattoivat lievästi traumatisoitua Eddien juostessa kädet ojossa kiljuen niitä kohti heti rattaista vapauduttuaan.
Ipana olisi innoissaan kiivennyt lammasaitaukseen, jos ei vähän oltaisi toppuuteltu. (Suosittelen muuten farmille aika järeitä, mieluiten pestäviä jalkineita, kanan ja muiden eläinten kakkaa kun tietysti riittää.)
Vuohet ja aasit eivät välittäneet poseeraamisesta vierailijoille. Fair enough – ei Eddiekään erityisemmin välittänyt niistä, ankat ja kanat olivat paljon kiinnostavampia.
Ehkä ensi kesänä jo rengiksi tilalle?
Sitten Haggerstonin puiston leikkikentän kautta lounaalle Geffrye-museoon:
The Geffrye Museum on entiseen vaivaistentaloon avattu kodin ja sisustamisen historiaan keskittynyt museo. Sangen kiinnostava, varsinkin kun muutama huone on jätetty 1800-luvun köyhäintalon aikaiseen asuun. Suosittelen opastettua kiertokävelyä, jolloin huoneista saa irti paljon enemmän! Melkein parasta museossa on myös se, että täkäläiseen tapaan sinne on vapaa sisäänpääsy.
Kuten kaikissa museoissa täällä, myös Geffryessä on panostettu lapsiasiakkaiden viihtyvyyteen.
Museon valoisassa lounaskahvilassa oli virkistävän erilainen lastenlista: ei tavanomaisia pestopastoja ja nuggetteja, vaan kalaa, voileipiä ja keittoa. Harmi vain, että päivän keitto (bataatti-linssi) oli ohutta litkua eikä maistunut jässikälle sitten yhtään. Ja kahvilan syöttötuolikin oli designin riemuvoitto ja parivuotiaalle jo liian pieni. Ei siis kuitenkaan ehkä ihan lempiruokalamme tämä.
***
Today we visited the Hackney City Farm. What a brilliant place for toddlers! Eddie loved running amongst the hens, roosters, ducks and geese, and looking at sheep, pigs, guinea pigs, rabbits, goats and donkeys (in all honesty, the latter two didn’t seem to impress him much). The farm is ten minutes’ walk away from Hoxton overland station and is free of charge. It has a cosy-looking café too – although we decided to lunch at The Geffrye Museum instead. Not sure if it was a smart choice, because their high chairs were too small for 2-year-olds and their soup too runny for Eddie to let it pass his lips. Oh well, the museum itself is lovely, at least…