Räven raskar över isen
Tarkennus: Rävar raskar över snön. Kaksin kappalein. Rääkyen kuin tapettavat vauvat.
Citykettumme on siis nähtävästi palannut huudeille, kaverin kanssa. Ja tänä aamuna tuli kaverin kanssa riitaa. Pienempi kettu hyökkäili kasvihuoneemme takaa uhittelemaan isommalle, isompi taas näytti ottavan aika lungisti, mitä nyt välillä tuli naapurin autotallin takaa ajamaan isottelijan reviiriltään. Ja oho, aikansa kisailtuaan ne nyt lähtivätkin sulassa sovussa takaisin sinne kasvihuoneen taakse.
Kenties kyseessä olikin kettumutsin ja teinin välienselvittely myöhäisistä kotiintuloajoista?
Minulla ei periaatteessa ole mitään citykettuja vastaan – paitsi että sen aamuisen rääkymisen voisivat kyllä jättää vähemmälle. Jeesus, miten inhimillinen ääni, selkäpiitä karmiva. Muistan vieläkin ensikosketukseni citykettuihin, kun aiemmassa kämpässä heräsin keskellä yötä siihen, kuin jotakuta olisi oikeasti raiskattu pidemmän kaavan mukaan meidän takapihalla.
On se kettu, kun oikein siristää. Ai niin, Lontooseen on taas tullut ihan kamalasti lunta.
Mutta mutta: cityketut eivät kauneudestaan huolimatta oikein sovi vauvaperheen naapureiksi. Täällä oli pari vuotta sitten iso kohu ketusta, joka hyökkäsi nukkuvien 9-kuukautisten kaksosten kimppuun, eikä edes ulkona vaan kesällä vauvojen omassa huoneessa. Oli luikkinut sisään avoimesta takapihan ovesta. Äiti ajoi ketun tiehensä ja vauvat selvisivät suht’ vähäisin arvin, mutta silti. En haluaisi olla se toinen kettutapaus, josta ensi kesänä kohistaan.
Jotkut kaupunginosaneuvostot (mitähän ihmettä councilit ovat suomeksi?) ovat ottaneet asiakseen auttaa asukkaitaan kettujen häätämisessä – ei siis tuhoamisessa, vaan siirtämisessä Lontoon ulkopuolelle, mutta meidän council ei, ehei. Auttavasti neuvovat ottamaan yhteyttä kettujen etujärjestöön. (Juu-u, toki täällä sellainen on, kuten on myös mäyrille, lepakoille ja vaikka mille eläimille. Britit tykkäävät eläimistä.) The Fox Projectin nettisivujen mukaan taas kettujen häätäminen ei auta mitään, sillä kohta on uusi kettu vanhan reviirillä – parasta on yrittää pitää ketut poissa omalta reviiriltään käyttämällä tavallisia tuholaisten häätämiseen tarkoitettuja kemikaaleja. Just joo.
Viime kesänä pistin Miehen pissimään ympäri pihaa, kun luin sen mahdollisesti pitävän ketut poissa. Puoleen vuoteen kettuja ei sitten näkynytkään, liekö sattumaa vai ei. Kenties on ajettava Mies ulos asioilleen uudestaan, nyt kun maa on lumessa ja mieshormonin hajut haihtuneet taivaan tuuliin? Kunhan sitten kesällä muistetaan, minne herra on kuseskellut eikä ainakaan sinne päästetä beibeä ruohonjuuria mutustelemaan.
Sattuuko kellään olemaan kokemuksia ketuista ja siitä, miten niistä pääsee (humaanisti) eroon?