Marokko on toista maata
Marrakesh oli… vau. Erilaisempi ja eksoottisempi kuin odotin. Olin jotenkin kai ajatellut, että kun se on niin lähellä Eurooppaa, se olisi vain koristeellisemmin kaakelein ja arabiankielisin tienviitoin kuorrutettu Kanariansaaret – mutta ehei. Tai mistä minä kaikki Kanarian eksoottisimmatkaan kulmat tunnen.
Taidan postailla Marrakeshista vielä muutamankin kerran, mutta aloitetaan nyt vaikka tuoreimmilla muistoilla: muutama harhaluuloni Marokosta ja Marrakeshista.
Harhaluulo 1: Marokko on kuin koristeellisemmin kaakelein ja arabiankielisin tienviitoin kuorrutettu Kanariansaaret.
Höpöhöpö. Marokko on globaalia Etelää. Puoleksi Afrikkaa, puoleksi Arabiaa. Muulikärryjä vanhankaupungin kiveämättömillä kujilla, kulkukissoja ja kerjäläisiä, takinhelmaan takertuvia tienneuvojia/sisäänheittäjiä/kaupustelijoita, tinkimistä, pölyä, kyseenalaista hygieniaa. Djellaba-kaapuihin pukeutuneita paikallisia. Täysin hyväksyttävää turistin vedättämistä tilanteessa kuin tilanteessa. Aamuviideltä herättäviä muezzinien kutsuhuutoja rukoilemaan. Katukojuissa myytäviä kanan- ja vuohenraatoja. Torien käärmeenlumoojia ja tarinankertojia. Kolme sukupolvea matkustamassa yhdessä samalla mopolla.
Mitä tästä opimme? Matkailu avartaa. Jopa sellaista, joka kuvittelee olevansa sen verran maailmanmatkaaja, ettei ylläty enää oikein mistään. Yllätyinpäs.
Harhaluulo 2: Marrakeshissa on helmikuussa lämmintä kuten Kanarialla – nehän ovat samalla leveyspiirillä ja liki vierekkäin.
Joo, päivisin aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja elohopea kohosi hyvinkin 22 asteeseen. Mutta auringon laskiessa se painalsi samaa tahtia alle kymppiin – oltiin nimittäin liki vuoristossa, Atlasvuoret siinsivät horisontissa. Eikä perinteisessä riad-asumuksessamme tietenkään ollut irtopatteria kummempaa lämmitystä. Yöt siis paleltiin kahden peiton alla kiviseinien hohkatessa kylmää eikä noin puolta matkagarderoobistani tullut käytettyä, kun olin auringonkuvat silmissäni ottanut mukaan aika hepeneitä.
Mitä tästä opimme? 1. Tsekkaa myös ne yölämpötilat ennen pakkaamista. 2. Kuuntele puolisoasi. (Mies oli ollut Marrakeshissa alkukeväästä ennenkin ja varoitteli. Kuuntelinko?)
Harhaluulo 3: Marokossa on kalan- ja kasvissyöjänä ihan iisiä: falafelia, hummusta ja mezeä vain napaan, ja rannikkoa riittää, joten eiköhän kalaakin saa joka ruokapaikasta.
Tee kotiläksysi ennen matkustamista, nainen! Falafel on Lähi-idän, ei Pohjois-Afrikan, sapuskaa, ja hummusta ja mezeä syödään samoin Lähi-idässä, Balkanilla ja itäisellä Välimerellä. Edes kansainvälisissä ravintoloissa niitä ei ollut tarjolla kertaakaan. Paikallisista ravintoloista sai kuskusta tai taginea, tai pastillaa tai meshwiä. Ja Marrakesh on rannikolta niin kaukana, ettei tuore kala mitenkään automaattisesti kuulunut edes kalliimpien ravintoloiden listoille. Ja mehän söimme ruokamyrkytyksen pelossa tällä kertaa vain kaupungin kalleimmissa ravintoloissa. (Turhaan. Tästä myöhemmin…)
Mitä tästä opimme? 1.Tsekkaa ensi kerran harkitsemasi ravintolan ruokalista ennen buukkausta… varsinkin se, tarjoaako kuppila mitään valinnanvaraa vaiko vain menu fixen. (Tästäkin jauhan vielä myöhemminkin.) 2. Kasvissyönti todellakin on monilla maailman kulmilla vielä ihan tuntematon käsite, ainakin ns. paremmissa piireissä. 3. Ylipäätään tee ne kotiläksyt ja opi muutama perusfakta matkakohteestasi sen sijaan, että mielikuvasi perustuu esim. Patsyyn ja Edinaan…
Tästä valitusvirrestä voisi tietysti kuvitella, että babymoonimme oli täysi katastrofi – mutta ei toki! Erilainen kuin odotin, kyllä, ja pienin pettymyksin maustettu, mutta silti – kiehtova matka ja kiehtova maa. Opin muutamassa päivässä rutkasti niin maailmasta, ihmisistä kuin itsestäni. Siitä lisää, kunhan saan vähän sulateltua. Myös tätä kuskuspöhöä.