Jos Lontoossa on jokin virhe, se on kunnon vesistön puute. Se surkea ruskeavetinen noro, joka kaupunkia halkoo, on aika laiha lohtu Saimaan rannalla kasvaneelle ja Helsingin rantoja rakastavalle. Mutta onneksi on anoppi. Vietimme juuri ihanan pitkän viikonlopun Eddien mummilassa Länsi-Englannissa. Kuten olen aiemminkin hehkuttanut, mummilan vierashuoneen ikkunasta aukeaa kirkkaana päivänä merinäköala – ja tällä kertaa […]

Jotta lontoolaislapset eivät tyystin vieraantuisi maaseudusta ja kuvittelisi kananmunien kasvavan puissa, siellä täällä suurkaupungin liepeillä on pieniä kotieläinpuistoja ja kaupunkiviljelypalstoja. Meidän sivukirjastomme minipihakin on muutettu yhteiskasvimaaksi, ja läheisessä puistossa voi käydä ihmettelemässä peuroja, vuohia, kanoja ja papukaijoja. Every little helps, kuten sanonta kuuluu. Tänään lähdimme nauttimaan aurinkoisesta päivästä Hackney City Farmille. Se on Haggerstonin puiston […]

Kun olin pieni, vietin paljon aikaa mummolassa. Mummola oli pieni maatila Neuvostoliiton rajan tuntumassa ja siellä elettiin vielä vanhan ajan yhteisöllistä elämää: mummon ja papan lisäksi tilaa asuttivat papan vanhapiikasisko Hilma-täti, joka hemmotteli meitä lapsia Suffelilla, sekä heidän veljensä Toivo. (Miksi Toivoa ei muuten sanottu Toivo-sedäksi, kun Hilmaa aina kutsuttiin Hilma-tädiksi? Hmm.) Minä rakastin Hilma-tätiä […]

Enää kaksi kuukautta naperon toisiin synttäreihin – mikä tarkoittaa alle kuukautta seuraavaan Suomen-reissuun! Pitäisiköhän niitä synttäreitä alkaa kohta suunnitellakin, hmm… Sitten viime päivityksen kiharahurmurimme: – on oppinut juoksemaan. Nykyisin ipanan treenirutiiniin kuuluu joka-aamuinen ja -iltainen ruokapöydän ympärijuoksu riemusta kiljuen ja kikattaen, äiti tai isä perässä tietysti. Välillä juostaan myös olkkarin kahvipöytää ympäri ja yläkerrassa lastenhuoneesta […]

Jotain kaunista symmetriaa siinä on, että samana päivänä, jolloin Suomessa hallitusneuvottelija julistaa yrittävänsä pistää pystyyn kolmen konservatiivipuolueen hallituksen, toisessa kotimaassani Britanniassa konservatiivit onnistuvat vastoin kaikkia odotuksia lisäämään parlamenttivaaleissa kannatustaan ja voittamaan ehdottoman enemmistön ja hallitusvastuun. Tällä hetkellä ei todellakaan ole kovin in olla tällainen arvoliberaali punaviherpiipertäjä. Vielä vaalipäivän aikana kaikkien etukäteisgallupien mukaan konservatiivit olivat täällä […]

Että sellainen päivä. Olin tuohtuneena kirjoittamassa postausta ihan kuulkaa niin raflaavalla otsikolla kuin Paska päivä, kun oma sydämistymiseni aste alkoi jo naurattaa. Juu, ei ole ihan mennyt putkeen tämä päivä. Vähän eri fiilikset kuin viime postauksen aikoihin. Vatsatautia on liikkeellä. Mieheen se on iskenyt ankarimmin ja eilen Eddiekin pääsi selkäkakoilta suihkuun peräti kolmesti. Itse olen […]

…etupihan kukkaan puhjenneesta kärhöstä… …Eddien pointillis-ekspressiivisestä taideteoksesta Oranssin ja punaisen liitto children’s centren messy playssa (ööh, mistä en kyllä ilahdu on kyvyttömyyteni sanoa tätä suomeksi. No, children’s centre on täkäläinen, hmm, vähän kuin neuvolan ja päiväkerhon risteytys, ja messy play on leikkiaika, jossa voi harrastaa kaikkea sotkuista, kuten maalaamista, muovailuvahalla tai hiekalla leikkimistä tai vedellä läträämistä. […]

No niin! Tulihan se sieltä, saarivaltakunnan ensimmäinen prinsessa 25 vuoteen*. Kate-herttuatar pullautti maailmaan yhden uuden siniverisen kaksi ja puoli tuntia sairaalaan saapumisensa jälkeen tänä aamuna klo 8.34. (Katso nyt, LauraEm, toiset synnytykset ovat aina helpompia kuin ekat. Hyvin se menee.) Seuraavaksi sitten nimiveikkauksia. Jos harrastaisin vedonlyöntiä, pistäisin yhä rahani kiinni Aliceen. Esimerkiksi: Alice Elizabeth Diana. […]

Heipähei. Blogihiljaisuudelle ei taaskaan ole sen dramaattisempaa selitystä kuin vauhdikas taapero, joka imee mehut vanhasta äidistään, hidasteleva pädi (vai nettiyhteys? vai Lily?), joka ei houkuttele edes lukemaan blogeja, ipanaan takertunut pieni flunssanpoikanen, joka tekee jässikästä kärttyisämmän muttei juurikaan hidasta menoa, sekä yleinen kevätväsymys. Blaah. Mutta jottei huhtikuun bloggaustiheys olisi ihan luokattoman surkea, tässä sentään kuvapostaus […]

Niin, ne vaalit. Ei ollut vaalitulos ihan mitä toivoin. Ei edes mitä odotin. Sanoisinko, että ihan veret seisauttava? (Kuka on niin vanha, että tunnistaa viittauksen?) Mutta tiedättekö mitä? Muutaman yön unien jälkeen, kaltaisteni punavihreiden kaupunkilaisten taivasteluja ja ns. tavalliseen kansaan itsensä identifioivien vastanokittelua seurattuani alan olla sitä mieltä, että ei se mitään. Pulinat pois. Kansa […]