Meidän joulukuusi näyttää siltä, miltä minusta tuntuu. Vuosi vaihtui flunssaisissa tunnelmissa. Lapsi on toistaiseksi säästynyt räkätaudilta, mutten tiedä, onko se siunaus vai kirous, sillä Duracell-pupun viihdyttäminen kahden voipuneen vanhemman voimin on aika syvältä sekin. No, varsin pitkään tätä yhtälöä saatiinkin odottaa – paria päivää vaille puolitoista vuotta. Me taidamme olla harvinaisen vähälenssuinen perhe. (Ja kädet […]

En pidä sanasta uudenvuodenlupaus. Ahdistavaa ehdottomuutta, luvata nyt jotain, jota ei aika suurella todennäköisyydellä pysty pitämään. Minusta lupaus tarkoittaa jotain, jonka totta vieköön aikoo pitää. Ja uudenvuodenlupaukset… no, eikös niihin päde pikemminkin englannin kielen resolutionin henkinen vakaa (mutta seuraamukseton) pyrkimys?   Täten julistan, että vaikken mitään lupaa, vuonna 2015 pyrin vakaasti toteuttamaan nämä kolme aietta: […]

Joulun parhaat lahjat nimittäin. Pyynnöstä, molemmat. Mies oli kuunnellut ja pistänyt korvan taa! Eddie seuraa joulurauhan julistusta. Isiä töistä odotellessa ehdittiin aattona katsoa myös Tuulen viemää. Olinkin jo ehtinyt unohtaa, mikä raivostuttava kana Scarlett O’Hara oli. Meidän joulumme meni varsin leppoisasti, Miehen ihanomatekemää pienimuotoista kokkausstressiä lukuunottamatta. Aattoilta ja joulupäivä oltiin kotona kolmistaan, tapanina ajettiin Miehen siskon luo, […]

Jouluaatto. Täkäläiseen tapaan Mies on töissä vielä ainakin iltapäivään. Eddiellä ja minulla on suunnitelmissa piparien ja joulutorttujen maistelua, Jouluradion kuuntelua (ehkä Sylvian joululaululle on kunnon ulkosuomalaisen tavoin tiristettävä pari kyyneltä) sekä isovanhempien ja Suomen-serkkujen kanssa videojuttelua. Illalla syödään blinejä ja fish pieta, Eddien uinahdettua maistellaan ehkä hieman sherryä samalla, kun Mies paketoi viimeiset lahjansa (ja […]

Hyvissä ajoin ennen joulua juttelimme Miehen kanssa: – Ei sitten osteta Eddielle paljon joululahjoja. Se saa niitä kuitenkin muilta sukulaisilta ja kavereilta.– Joo ei. Eikä se niistä vielä mitään ymmärräkään.– Ei niin. Se ehtii pyytää sen sata asiaa tulevina jouluina ja meillä on jo ihan tarpeeksi roinaa. Painostin sitten koko syksyn Miestä mainitsemaan sukulaisilleen, että […]

Pidimme eilen alkuillasta pikkujoulut naapureille ja naapuruston lapsiperheille. Yhdeksän taaperoa ja kaksikymmentä aikuista täytti alakerran, ihasteli asiaankuuluvasti joulukoristelujamme, ahmi canapeita mutta jätti syömättä lohet ja joulutortut, ei juonut glögiä kun kerran samppanjaakin oli tarjolla (lähinnä aikuiset) eikä onnistunut rikkomaan mitään (!). Koko ajan jollain muksulla oli kurjaa, mutta onneksi kellään ei koko aikaa. Itse en […]

…ovat perinteisesti olleet Fortnum & Mason -tavaratalolla Piccadillyn varrella. Vuonna 1707 perustettu tavaratalo (miettikää! 1707! Oliko Suomessa muuta kuin oravannahkoja vuonna 1707?!) panostaa näyteikkunoihinsa muutenkin, jopa pröystäilevästi. Mutta onhan niitä hauska vilkaista ohimennessään – läheinen Green Parkin metroasema kun sattuu olemaan ydinkeskustan asemista ainoita täysin lastenvaunuystävällisiä, ja Piccadillyllä on muuten myös Euroopan suurin kirjakauppataivas Waterstones. […]

Yritettiin meilläkin ottaa tunnelmallisia joulukorttikuvia ipanasta. Useampaan otteeseen. Tulos oli kutakuinkin tämä: (Tietysti olisi voinut photoshopata nuo räkänorot pois, joo. Kiva kuva muuten.) No, oli siellä sentään pari siedettävämpää otosta: Päätimme sitten kuitenkin teettää joulukortit aiemmin syksyllä vahinkoräpsäistystä kännykkäotoksesta, jossa jässikkä on harvinaisen veikeänä. Julkaisen sen viimevuotiseen tapaan joulumpana, kun kaikki asianosaiset ovat toivottavasti oman […]

Tällaisissa tunnelmissa vietettiin Eddien toista itsenäisyyspäivää: Mutsin kynnet ja kintut päivän teeman mukaan sävytettyinä. (Aurinko paistoi!) Tikru nappasi hedelmäkorista pre-aamupalaa omin luvin. Kylläpä se muuten näyttää tässä kuvassa isolta pojalta! Aamusta Suomi-koulun joulujuhlaan. Siellä aluksi vähän jännitti.  Joulupukkikin löysi Lontooseen. (Bongaa kuvasta toinen ulkosuomalainen bloggaaja!) Pukki toi Edsterillekin paketin: pojan ensimmäiset väriliidut. Tosi vaikuttavaa, tuumi […]

Vaihdoimme äskettäin autoa. Tapana kai on siirtyä näppärästä, söpöstä ja/tai vauhdikkaasta pikkuautosta järkevään perhemalliin kutakuinkin niihin aikoihin, kun perheenlisäys alkaa ilmoitella tulostaan – mutta me sinnittelimme Eddien kanssa liki 16 kuukautta ferrarinpunaisen Fiat 500:mme lumoissa. Myönnän: olin vähän turhan kiintynyt elottomaan esineeseen. Ensimmäinen autoni, itse valitsemani. Meidän Flavia, pieni, pyöreäposkinen, temperamenttinen italiattaremme, hottiksen Strictly-tanssija Flavia […]