Eddie 22 kk

Enää kaksi kuukautta naperon toisiin synttäreihin – mikä tarkoittaa alle kuukautta seuraavaan Suomen-reissuun! Pitäisiköhän niitä synttäreitä alkaa kohta suunnitellakin, hmm…

Sitten viime päivityksen kiharahurmurimme:

– on oppinut juoksemaan. Nykyisin ipanan treenirutiiniin kuuluu joka-aamuinen ja -iltainen ruokapöydän ympärijuoksu riemusta kiljuen ja kikattaen, äiti tai isä perässä tietysti. Välillä juostaan myös olkkarin kahvipöytää ympäri ja yläkerrassa lastenhuoneesta makuuhuoneeseen ja takaisin.

– ei vielä varsinaisesti osaa hyppiä, mutta rakastaa vanhempien sängylle heittäytymistä sekä pomppulinnoja.

– on alkanut vihdoin viimein taas puhua! Tämä ihme taisi itse asiassa tapahtua päivää jässikän 22-kuukautissynttäreiden jälkeen: pinnasängystä kuului yllättäen aamulla ”äiti! kakka!” 😀 Sittemmin sanavarastoon on tullut myös ”Daddy” ja ”there”. Meikäläistä Eddie kutsuu usein hämmentävän savolaisella aksentilla ”äeti”. Huomautan, ettei hän ole eläessään savoa kuullut.

– osaa numerot molemmilla kielillään sekä ällistyttävän suuren osan englanninkielisistä kirjaimista. ”Ällistyttävän”, koska aakkosia emme ole Miehen kanssa muksulle opettaneet – hän vain on itse opetellut niitä ääntäpäästävän linja-autonsa avulla. Nyt bussin kysellessä ’can you find the letter X?’ tai ’which letter sound does ”horn” start with?’ tyyppi osaa välillä puolentusinaa kirjainta putkeen oikein. Onko se opetellut ne ulkoa vai ymmärtääkö äänteen ja kirjainmerkin yhteyden??

– tunnistaa myös väreistä ainakin oranssin, punaisen ja keltaisen. Sininen ja vihreä menevät vielä välillä kysyttäessä sekaisin. Lempilaulujen listaan on lisätty Väriarvoituksia sekä muut Soili Perkiön ihanat uudet lastenlaulut Kylpylaulu ja Metrolla mummolaan.

– on kiinnostunut kaikenlaisista rakenteista ja tekniikoista. Ruokapöydässä seuraa tarkkaan satsuman kuorimista, rakastaa rikkaimuria, on hulluna vessapaperin repimiseen, ja puistossa pysähtyy yhä availemaan ja sulkemaan porttia pitkiksi ajoiksi. On vain ajan kysymys, milloin onnistuu lukitsemaan kylppärin perässään… Toivoa sopii, että äiti on silloin samalla puolella ovea.

– bongaa taivaalta lentokoneen tai helikopterin ennen vanhaa äitiään. Myös autot, bussit ja traktorit (no, kaikki pyörälliset) kiinnostavat. Kun äiti yrittää kokeeksi tarjota nukkea, heittää nuken syrjään ja alkaa kurvailla nukenvaunuilla. Jaahas.

– rakastaa kasveja: suuntaa puistossa mieluiten kukkapenkkiin, silppuaa lehtiä tai rattaissa istuessaan haluaa silittää ohikiitäviä pensasaitoja. Lähileikkipuistossa syöksyy nenä edellä hyväntuoksuiseen jasmikepensaaseen.

– ei edelleenkään suostu syömään itse, paitsi milloin paikalla on muita omatoimisesti ruokailevia ipanoita (heh!). Osaa siis periaatteessa käyttää haarukkaa ja lusikkaa, mutta kärsivällisyys ei riitä hitaaseen suuhunlappomiseen. No, elämme toivossa, että ensi kuussa, kun rutiinit menevät Suomen-lomalla joka tapauksessa uusiksi, voidaan omatoiminen syöminen ja avomukista juominen ottaa taas työn alle.

– syö nyt taas paremmin; lempiruokia ovat yhä kaikki pasta, munakkaat ja voileivät, mutta välillä kelpaa taas myös kana- tai jopa lammaspata, kalakeitto ja muut, joita ei suostunut pari kuukautta sitten haistamaankaan. Vihanneksia ei yhäkään suostu syömään kuin tomaattipohjaisiin kastikkeisiin piilotettuna. Hedelmistä tällä hetkellä maistuvat satsuma, kiivi, omena, marjat, banaani sekä rusinat ja muut kuivatut hedelmät – viinirypäleet sen sijaan ei.

– pääsi iltamaitopullosta eroon pääsiäisen Suomen-lomalla (muistaakseni! Pääni on niin laho, että nyt en enää ole ihan varma). Useamman viikon ajan Eddie oli jo leikkinyt pullolla ennemmän kuin juonut janoonsa, joten Suomessa emme enää tarjonneet hänelle pulloa pinnasängyssä hampaidenpesun jälkeen. Ja kas, se ei tuntunut vaikuttavan yöuniin.

– nukkumaanmeno on käynyt levottomammaksi: kylpy-hampaidenpesu-rasvaus-yöpuku-unipussi-iltasatu -rutiinimme vaatii nykyisin useimpina iltoina ainakin pari satua ja laulua. Välillä meno yltyy niin villiksi, että nukuttajaa on vaihdettava lennossa. 45 minuuttia taitaa silti olla ennätysnukuttamisemme, eli ei heppu ihan mahdoton kuitenkaan ole. (Joillain samanikäisillä kuuluu pahimmillaan kestävän parikin tuntia. Sovittaisko, Eddie, että siihen ei mennä?)

– ”pelaa” sujuvasti Angry Birdsiä ja Boom Beachia isin iPadilla. Muita suosikkisovelluksia ovat Pikku Kakkonen ja englanninkieliset kuvakortistot, joissa esitellään ja/tai arvuutellaan eläimiä, hedelmiä, vihanneksia ja esineitä. Jässikkä tunnistaa jo kuvasta sujuvasti hedelmiä, joista hänen vanhempansa eivät ole kuunaan kuulleetkaan! (Kuinka moni teistä tunnistaa cherimoyan, mangosteenin tai rambutanin?) iPad-aikaa pyritään rajoittamaan, mutta kyllähän heppusen ruutuaika varmasti ylittää kaikki suositukset… Telkkarisuosikkeja ovat yhä In the Night Garden ja Timmy Time, mutta muiden ohjelmien aikana Eddie usein ihan omatoimisesti sulkee telkkarin.

– tykkää leikkiä erityisesti aakkos-numerobussillaan, muovihedelmillä ja palapeleillä – mutta vain palojenlevittämistarkoituksessa. On pari kertaa tehnyt palapelit melkein oikein, eli tuntuu osaavan, mutta menettänyt kiinnostuksensa – ”been there, done that”! Pädillä sen sijaan jaksaa  tehdä palapelejäkin. Keittiöleikit ovat alkaneet vähäsen kiinnostaa, samoin alkeellinen piirtäminen, varsinkin Aquadoodlella. Duplorakennelmien hajottaminen on jees, kokoaminen ei.

– on aikamoinen huimapää. Jässikän päätä ei todellakaan pakota kiivetä isompien lasten perässä isojen kiipeilytelineeseen tai laskea huisinkorkeasta liukumäestä. Ipana osaa myös laskeutua korkeuksista varsin ketterästi ja yleensä turvallisesti. Äidin to-do-listalla on silti lasten ensiapukurssi, sillä eihän tämä mäihä voi loputtomiin kestää…

– ei ole aikoihin valittanut hampaitaan. Olisikohan maitohampaat nyt tehty? Pituudesta ja painosta minulla ei taaskaan ole hajua – mutta ainakin eilisillä taaperosynttäreillä Edmundo näytti olevan pidempi kuin kukaan jo 2 vuotta täyttänyt. Vaatekoosta eniten on käytössä 86- ja 92-senttiset, ja 23-numeroiset lenkkarit alkavat juuri käydä pieniksi.

***

22-month-old Eddie loves running, bouncing, plants, techniques and structures. He knows numbers from 1 to 10 in both his languages, most letters and some colours. He eats better again, but only when fed – he doesn’t like using a fork or a spoon. His bedtime routine is taking longer, but he does sleep well. His favourite toys are his alphabet and number bus, a set of plastic fruits – and the iPad, on which he fluently ”plays” Angry Birds or Boom Beach and loves to learn the names of animals, fruit and veg and household items. He is a fearless climber and a sharp-eyed plane and helicopter spotter. He seems to be taller than most just-turned-twos. And most thankfully, he has finally started saying a few words – ”Mummy” and ”poo” in Finnish, and ”Daddy” and ”there” in English. Well, you gotta start somewhere! :-D