Ensimmäinen äitienpäivä

Englannissa on tänään äitienpäivä. Muistuttelin Miestä siitä viikolla varmuuden vuoksi pariin otteeseen ja, kas kummaa, sain kuin sainkin Eddieltä ja Eddien isiltä aamiaisen sänkyyn (klassisesti kuunneltuani alakerrasta kaikuvaa älämölöä jo vähäsen tuskastuneena kymmeneen), kukkasen (omalta pihalta) ja kauniin kortin. 

Eddie lauloi äidille onnittelulaulun.

Pieni mönkijä väsyi kesken möngertämisen, tuttikin jäi käteen. 

Aika täydellinen kamelia. Omalta pihalta!

Aamupalan jälkeen läksimme t-paitakelin innoittamina kävelylle puistoon, jossa syötiin vuoden ensimmäinen al fresco -lounas, Eddie pääsi keinumaan ja äiti sai kevään ekan irtojätskin. 

Aikuisten leikkipuisto eli ulkokuntosali. Onko Suomessa tällaisia?

Baseballiakin siellä pelattiin.

Sirkus on tullut kaupunkiin! Kunhan Eddie on vähän isompi…

Kuten hobitit, äitikin tarvitsee välillä toisen aamiaisen.

Soittakaa lastensuojeluun! Eddie maistoi elämänsä ensimmäistä ranskanperunaa.

Kaiken kaikkiaan mukavan leppoisa päivä, paljon paremmissa tunnelmissa kuin esimerkiksi viime kevään (suomalainen) äitienpäivä. Tiedostan silti, että rankkaa tänään on varmasti monille ollut. Sympatiani sinne, toivon teille yhtäläistä onnea kuin mitä itse koin unenlämpöisen vauvan kutituksesta kihertämässä vieressäni tänä aamuna.

***

My first Mothers’ Day. I only needed to prompt DH a couple of times to get breakfast in bed, a camellia from the front garden and a card signed by Eddie. We also did a lovely walk in the sunny Finsbury Park, lunching al fresco for the first time this spring. Eddie enjoyed the swings, I enjoyed an ice cream. I wish my (involuntarily) childless friends the same happiness I felt when tickling a giggling Eddie in bed this morning – may your longing for motherhood be soon fulfilled, may this day lose its doom on you soon.