Eroahdistus

On tämä kumma juttu.

Olen 40-vuotias, suurimman osan aikuiselämästäni itsenäisenä sinkkuna elänyt. Olen reilannut yksin ympäri Eurooppaa, lentänyt yksin Australiaan, Ghanaan ja Brasiliaan, asunut neljässä maassa. En ole kokenut elämässäni enkä matkoillanikaan kamaluuksia, minua ei ole ryöstetty, raiskattu, en ole joutunut onnettomuuksiin. 

Ja nyt, kun olen lähdössä kauanodotetulle reissulle ensin tapaamaan ystäviä Ruotsiin (Ruotsiin! Ei edes Damaskokseen) ja sitten pääsiäiseksi koto-Suomeen, olen yhtäkkiä ihan hermona kuuden päivän erosta Miehen kanssa.

Kamala nukkua erossa Miehestä monta yötä! Hirveää olla kotoa poissa melkein kaksi viikkoa! Pärjääkö Mies varmasti kotona ilman minua? Saako se raukka syödäkseen ja onko sillä puhtaita vaatteita? (Kuinka 50-lukulaista.) Tuleeko sille edes yhtään ikävä minua? Eihän sikiö stressaannu matkustamisesta? 

Mieskin on huidellut maailmalla itsekseen vaikka miten monet kerrat eikä se ennen ole hetkauttanut minua suuntaan jos toiseen (no, ikävä tietysti on ollut). Tämän on pakko olla jokin raskaushormonijuttu, onhan? Luolamiestä ja kotiluolaa ei parane päästää silmistään, kun jälkikasvu painaa alavatsaa…

Ihan hullua. 

Onneksi ekan lentomatkan toisessa päässä odottavat ystävät, joita en ole nähnyt ties kuinka moneen vuoteen. Ja pääsen petraamaan ruotsia! Ja tutustumaan Göteborgiin, jonka olen ennen nähnyt vain bussin ikkunasta. Ja sitten pääsen Suomeen, jossa odottaa pitkä liuta ystäviä ja perhettä, ehkä muutama uusi kaverikin.

Ehkä tämä tästä…