Hiihtolomailua ilman suksia

Ystävänpäivän ympärillä oli täkäläisissä kouluissa half term ja Eddien päiväkotikin taas viikon kiinni. Me nappasimme viime hetken lennot Suomeen ja liitimme sormet ristiin, ettei Pohjolassa olisi liian kylmä mökillä yöpymiseen.

Kelit suosivat matkalaisia – aurinkoisia päiviä, vähän lumisadetta, elohopea nollan molemmin puolin niin, että pääsimme sekä kokoamaan Edmundon ensimmäisen lumiukon että pulkkailemaan mummolassa ja järven jäällä. Viimeksimainittu oli eksoottinen kokemus Miehelle, joka oli etukäteen epäillyt, ettei hän ainakaan uskaltautuisi elävälle jäälle. Anoppiparkakin oli aiheesta aidosti huolissaan. Kun rakas siippani sitten omin silmin todisti mökkirannan jäässä moottorikelkan jäljet ja autoja jäätiellä kaahailemassa, rohkaistui hänkin. 😉

Matkapäivän iltana saavuimme Eddien mummolaan klo 20.35. Kello 20.36 Eddie oli selällään lumihangessa eikä ipanaa saatu sieltä sisätiloihin kuin pitkällisen uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan tuloksena.

Meidän möksä <3

Ensimmäistä lumiukkoa pyörittämässä. Ei ollut kyllä meikäläisen lapsuudessa näin vähälumisia talvia.

Pitkiää pellaviaa! Törmäyshän tuosta seurasi, mutta ipanaa vain nauratti.

Mökkiviikko meni niin leppoisasti, etten saanut aikaiseksi nähdä ketään perheen ulkopuolista emmekä suurista suunnitelmistamme huolimatta jaksaneet Miehen kanssa jättää Eddieä mummolaan yökylään ja lähteä hurvittelemaankaan. Hmm, helmikuisessa Lappeenrannassa keskellä viikkoa? Meni se ystävänpäivä suloisesti takkatulen loimussa kahdestaan samppanjaa litkienkin.

Apua, lumisaurus syö lapseni!

Ähhähhää, lapsi ehti ensin!

Äitini kapioita ja mummojen vanhoja pitsilakanoita valkkaamassa. Äiti lupasi yhdet pitsilakanat mökin ikkunaverhoiksi ja toisista ommella pussilakanoita.

Mökkiviikon jälkeen pysähdyimme vielä Helsinkiin muutamaksi päiväksi ystäviä moikkailemaan: parikin muumikahvilaa tuli testattua (kannatan!), kaupunginmuseon Lasten kaupunki oli edelleen iso hitti, ratikkamuseosta Eddie piti raahata kiljuen pois, ja ystäväni asunto Lauttasaaressa oli AirBnB:tä kotoisampi majoitusvaihtoehto – tietysti, sillä lapsiperheen kodissa oli Eddielle kaikki tarpeellinen ja mutsille roppakaupalla ideoita ipanan seuraavia merkkipäiviä varten… Oli hauska leikkiä suomalaista ydinperhettä talvisessa Helsingissä muutaman päivän ajan! Mieskin nauroi, että kerrankin toppahaalariin ja Kuomiin kääritty Eddie sulautui tamineissaan leikkipuiston lapsimassan joukkoon eikä pistänyt silmään kuin pieni naparetkeilijä täällä kotipuolessa.

Matkan hittituote: säkkituoli. Ehkä semmoinen on joskus hommattava Eddien huoneeseenkin…

Lunta oli Etelä-Karjalassakin niin niukalti, ettemme viitsineet edes lähteä kokeilemaan hiihtämistä, ja vaikka Eddie sai serkkunsa luistimet lainaan, pahaksi onneksi juuri ainoan sopivan luistelupäivän aamuna pyrytti niin, että kylän kaukalossa olisi joutunut ensin kunnon lumitöihin, joten ainoaksi talviurheilulajiksemme jäi tällä reissulla mäenlasku (ja muumikahviloitten puolapuissa kiipeily). Mutta en valita. Olipa silti ihanan rentouttava reissu. 

Kotiinpaluu olikin sitten toinen juttu, sillä jostain matkan varrelta lapsukainen nappasi mukaan elämänsä ensimmäisen noroviruksen. Huhhei, tulipahan koettua sekin!