Historiahaaste, osa 4: Kysta kyllä
18.9.2009
Ei hajuakaan, mitä olen juuri tänä päivänä tehnyt – mutta osaan veikata aika akkuraatisti, mitä ainakin olen ajatellut: paras Lontoon-ystäväni T (se pankkiiritytsy) on pari kuukautta sitten saanut nelikymppisenä vauvan ja paras Suomen-ystäväni, toinen T, on synnyttänyt esikoisensa viikko sitten. Vaikka tietysti iloitsen heidän puolestaan, olen myös kateellinen ja ryven itsesäälissä. Itse olen elokuussa saanut vaikean endometrioosituomion ja käynyt hysteroskopiassa ja laparoskopiassa poistattamassa peräti 20-senttiseksi turvonneen nestekystan ja pari pienempää. Lääkärit ovat toiveikkaita: kohdun sisäseinät näyttävät sileiltä (ei siis kystia tai myoomia), raskaus alkaa varmaan luomusti ihan pian tämän operaation jälkeen. Niinpä niin. Kesäkuisella myöhäishäämatkalla Etelä-Afrikassa minua jo onniteltiin raskaudesta, niin turvoksissa olin.
Koska on perjantai, en ole tänään töissä. Saatan hyvinkin viettää päiväni asuntoesittelyissä: olemme panneet Miehen pienen mutta viihtyisän keskustakämpän myyntiin ja etsimme perhekokoista taloa samalla alueelta tai vähän kauempaa. Ongelmana vain on, että a) Angelin alueen alle miljoonan hintaiset talot ovat pikkiriikkisiä eikä niissä ole kummoisia takapihojakaan, ja b) Mies on paljon minua nirsompi talokaupan suhteen, joten vaikka itse juoksen paremmalla ajalla näytöissä ja olen löytänyt omasta mielestäni kivojakin taloja, harva löydöistäni ylittää Miehen riman. Olemmekin jo alkaneet etsiä myös vuokrakämppää, jonne lähteä evakkoon, kun nykykotimme myynti varmistuu. Se nimittäin menee kaupaksi viikossa, yli pyyntihinnan ja liki neljä kertaa suuremmalla summalla kuin mitä Mies kämpästä maksoi 12 vuotta sitten.
Oi, meidän pieni mutta viihtyisä olohuone…
Oi, meidän pieni mutta viihtyisä takapiha… Lukemattomien grillibileiden tyyssija.
Hiukseni ovat edelleen vaaleat ja lyhyiksi kynityt ja vatsassani on nyt kolme pientä ja sievää laparoskopia-arpea.