Ihana, kamala äitienpäivä
Äitienpäivä. Tahattomasti lapsettomalle se päivä vuodesta, jolloin suljetaan ovet ja ikkunaluukut, ei avata Facebookia, ei lueta lehtiä, tehdään mitä vain, mikä pitää ajatukset mahdollisimman kaukana omasta kaipuusta ja surusta. Kenelle tahansa pikkulapsen äidille taas kutkuttava aamuherätys: vaikka lapsi olisikin vielä ihan taapero, onkohan puoliso muistanut? Mitähän erityisen kivaa täksi päiväksi on keksitty?
JKMH, ensi vuonna tähän aikaan en tunne itseäni kuokkavieraaksi toisten äitien juhlaan. Vaikka täällä palstalla olen kutsunut itseäni milloin mutsiksi, milloin (voi apua) mammaksi tai äitikokelaaksi, en oikeasti osaa (uskalla?) vielä ajatella kuuluvani juhlakalujen armoitettuun joukkoon. Äitienpäivä on minulle aina ollut päivä, jolloin olen muistanut omaa äitiäni ja mummojani. (Totuuden nimessä joulu on minulle aina ollut lapsettomuuden kannalta se vuoden raskain päivä.)
Tänä vuonna äitienpäivän alla ystäväni ovat saaneet sekä ihan niitä parhaita että musertavia äitiysuutisia.
Eräs ystäväni on juuri eilen aamulla saanut hedelmöityshoidon tuloksena raskaustestiplussan. Olen iloinnut hänen kanssaan ja nauranut, että hänen viikonloppunsa tulee sitten kulumaan tikkuihin pissatessa: Voiko tämä olla totta? Onko se totta vielä tänäänkin? Onhan testi varmasti ollut kunnossa? Tulisipa pian maanantai ja pääsisi klinikalle verikokeisiin!
Toinen ystäväni taas kertoi monen vuoden adoptio-odotuksensa jumittavan totaalisesti ja yrittävänsä alkaa totutella ajatukseen, ettei hänestä koskaan, millään konstilla tulekaan äitiä. Olen vihainen ja suruissani ystäväni puolesta, enkä tiedä, miten lohduttaa. Sanat eivät riitä.
Äitiys on herkkä, katkeransuloinen, kamala, vaikea asia monelle; useammalle kuin varmaan kukaan meistä osaa edes arvailla. Eikä tietenkään vain heille, joille äitiyden porttia ei ole toistuvista kolkutteluista huolimatta avattu. En edes osaa vielä kuvitella, miten vaikeaa se on sitten, kun on oikeasti äiti.
Siispä tänä ihmeellisenä, ainutlaatuisena äitienpäivänä, jolloin olen melkein-äiti mutta identiteetiltäni vieläkin kai enemmän lapseton, haluan kohottaa maljan tasapuolisesti kaikille äitiyden arjen, myyttien ja saavuttamattomuuden kanssa kamppaileville. Te, joilla on lapsia, nauttikaa päivästänne! Te, joilla ei ole, kaipuustanne huolimatta – päivä se on huominenkin, ja eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Kippis.
Kuvat eivät liity tekstiin sitten millään tavalla. Täällä vain sattuu olemaan juuri nyt kaikkein paras sinikellokausi. Eri rotua kuin suomalaiset sinikellot, kasvavat metsissä isoina mättäinä. Huikea näky. Nämä kuvat eilisestä Oxfordshirestä.