Isi täytti vuosia

Mies täytti kuluneella viikolla vuosia. En saanut aikaiseksi järjestää juhlia, mutta onneksi Eddien kummatäti K tuli hätiin tulemalla juuri oikeaan aikaan työmatkalle Lontooseen ja beibisittaamalla synttäri-illan, jotta saatoin viedä Miehen ulos syömään. Eka treffi-ilta sitten lapsukaisen syntymän! Arvaatte varmaan, mistä koko ilta puhuttiin? 

Emme näin ekalla kerralla uskaltautuneet kovin kauas kotoa, joten illallispaikaksi valikoitui Jamie Oliverin opetuslasten italialaispaikka Trullo. Oikein mainio tälläkin kertaa. Minä söin sardiineja, juusto-papu-pinaattimuhennosta ja suklaakakkua, Mies ragua ja porsaankyljyksen. Kippasimme alkuun proseccot ja sen päälle pullollisen kallista montepulcianoa. Ai että. Yllättävää kyllä, seuraavana aamuna ei ollut kovinkaan höttöinen olo. (Synttärisankarin toivomuksesta en kuvannut ateriaa blogiinkaan. Joudutte kuvittelemaan.)

Eddien ja kummatädin ilta meni kuulemma yhtä leppoisasti. Poju jäi lähtiessä sänkyynsä ynisemään (K:n käsky: ”Nyt menette! Meidän pojalla oli kolme kuukautta koliikki, joten kyllä tässä pärjätään!”) eikä sittemmin herännyt kuin aamuyöstä. K tutustui brittiteeveetarjontaan, teki työhommia alta pois ja söi edellisen illan risotonjämät. Ja illan päätteeksi, kuten hyviin tapoihin kuuluu, lähetimme hänet taksilla takaisin hotellille. (Firma maksoi, joten kummatäti yöpyi keskustassa.)

Onnittelukortin ja pari lahjaa sentään saimme Eddien kanssa isukille hommattua. Perinteisen jalan- ja kädenjälkikortin painaminen istumataidottoman nelikuisen painajan kanssa on muuten hieman haasteellista! Siitä selvittiin riisumalla taiteilijanalku vaippasilleen sekä suojaamalla ympäristö sanomalehdillä ja äiti esiliinalla. Painomusteena käytettiin sekä punajuuri- että mustikkamehua. Lopputulos oli aika… taiteellinen.

Harjoitelmia. Pestopurkki ei kuulu asetelmaan. 

Syntymäpäivälahjaksi isi sai farkunsinisen teepaidan, johon olin painattanut hänen lempiharrastustensa symbolit. Olin myös onnistunut rikkomaan pippurimyllymme, jotin ostin tilalle Menun tyylikkään suola- ja pippurimyllysetin. Samasta kaupasta (Twentytwentyone, ihana) bongasin myös upean japanilaisen minimalistisen paahtoleivänpitimen (mikä liekään suomeksi, toast rack?), ja koska olimme etsineet sellaista jo pitkään, tuokin käärittiin lahjapaperiin. Kyllä kelpasi! 

Harjoituskorteista saatiin Suomen-mummollekin synttärikortti. Waste not, want not!