Kannattiko äitiyspakkaus?
Blogissa on taas ollut vähän turhan hiljaista, pahoitteluni. Asiaa olisi, mutta aikaa ei! Mutta vieras- ja juhlahulinaviikon jälkeen ollaan palaamassa arkeen (eli Eddie on taas flunssassa, hohhoijaa), joten jospa sitä kohta ehtisi viimeistellä kaikki luonnoksissa viipyilevät kirjoitukset…
Aloitetaan tästä: Uuden elämän arvoituksen innoittamana minäkin päätin lausua painavan sanani vuoden 2013 äitiyspakkauksesta. Siis siitä, jota en itse tietenkään ulkosuomalaisena Kelalta saanut, mutta jonka ostin eräältä kolmatta lastaan odottavalta 170 eurolla, koska olin niin ihastunut koko äitiyspakkauksen ajatukseen ja vielä erityisesti tuohon viime vuonna lanseerattuun Sukupuu-laatikkoon.
Paketin saavuttua hehkutin sitä muuten jo täällä.
(Kuva kopsattu täältä, joka kopsasi sen täältä.)
Kommentoin pakkauksen sisältöä vaakariveittäin ylhäältä alas. Yrittäkää siis kestää, tämä kirjoitus on pitkä kuin nälkävuosi…
Harmaa talvihaalari on söpö kuin mikä, mutta ollut Eddiellä käytössä vain tammi-helmikuisella Suomen-reissulla. Ihan liian kuuma Lontoon leutoon talveen, tänä talvena kun ei ole ollut kai yhtään pakkaspäivää eikä lumesta tietoakaan. Sääli, ettei puku mahdu enää ensi talvena. Rukkasia ja töppösiä ei käytetty edes Suomessa. Tupsupipo on niin iso, että toivottavasti menee ensi vuoden Suomen-lumilla.
IvanaHelsingin turkoosit telttakuosipotkarit ja -body ovat olleet kohtuuahkerassa käytössä ja kirvoittaneet kuosillaan kommentteja täkäläisissä. 60-senttinen body itse asiassa on sopinut (ainakin) 75-senttiselle kuikelollemme melkein näihin päiviin asti. Tykkäsin väristä ja ajatuksesta, että huippusuunnittelija ”viitsi” suunnitella jotain äitiyspakkaukseen (ooh, miettikääpä, jos sinne saisi jotain klassista Marimekko- tai Vallila-kuosia!), mutta käytännössä kuosi oli minusta vähän levoton eivätkä potkuhousut muutenkaan lempivaatekappale.
Beige vanuhaalari on ollut juuri passeli Lontoon talveen, sitä on käytetty paljon. Väri on mielestäni vähän pliisu, mutta pöllökuvio symppis. Mahtuu vieläkin.
OMG, onko tuo haalari joskus ollut Eddielle noin iso?!
Raidallinen kokopotkupuku on sekin vähän turhan beige, mutta muuten mainio. Vetoketju on kätsy yöpuvussa, parempi kuin lukemattomat nepparit. Jäi pieneksi jo aikapäiviä sitten.
Vaaleaa villahaalaria on samoin käytetty vain Suomessa. Olisi tuo toki mennyt välivaatteena täälläkin, mutta Eddiellä sattuu olemaan kivempi PoPin joustosamettihaalari, jota on käytetty enemmän. Villa kun ei hankalan pesemisensä takia kuulu suosikkimateriaaleihini ja, no, onhan tuo vähän tylsä väri. (Ellei sitten tee kuin Kristaliina!)
Finlaysonin ruokalappu olisi muuten kiva, mutta harmittavan huonolaatuinen: takapuolen muovi irtosi etuosasta heti ensimmäisessä pesussa ja nyt lappu on pysyvän ryppyinen. Lapussa on muuten silitysohjeena kahden pisteen rauta nurjalta (muovitetulta) puolelta, mutta kun kokeilin, käry meinasi käydä.
Se ryppyinen ruokalappu.
Siilimakuupussi on suloinen, mutta jäänyt meillä toistaiseksi aika vähälle käytölle: Suomessa lainattiin serkkupoikien pussia, Lontoon vaunuissa on Bugiksen oma vanupussi. Lähinnä se on ollutkin meillä leikkimattona. Tulee toivottavasti tiheämpään käyttöön, kun jässikkä vähän kasvaa.
Norsupyjamassakin on kiva kuosi, mutta pyjama on tämänikäiselle mielestäni vaivalloinen asu – paita rullautuu aina kainalojen alle. Tämä on vasta nyt pesty käyttöön, ja meinasin itse asiassa pitää sitä päiväasuna: valkoisen bodyn päällä puserokin menettelee. Pyjamassa ei muuten ole minkäänlaista kokomerkintää, äh. Minkäkokoisille te muut olette tätä pitäneet?
Korvamyssy on sulkkis ja ollut käytössä suosittu. Mihinköhän se on joutunut? (Taitaa tosin olla jo liian pieni.)
Kypärämyssyä käytettiin kylmemmillä keleillä Miehen ja täkäläisten huvitukseksi. (Englannissa ei tunneta kypärämyssyjä.) Vieläkin vähän iso, joten mahtaisikohan sopia vielä ensi syksynä?
Kolmas valkoinen myssy on niin iso, ettei ole päässyt vielä käyttöön.
Valkoisia housuja ei juuri ole tullut käytettyä – sen kerran, kun ne ovat jalassa olleet, vaihtoon ovat menneet parissa tunnissa. (Samanlaiset harmaat jostain aiemmasta äitiyspakkauksesta sen sijaan ovat jatkuvassa käytössä.) Miinusta myös läpikuultavan ohuesta kankaasta.
Keltaharmaavalkoisen bodyn kiemurakuviot olivat minusta tylsät. Tämän itse asiassa myinkin jo kirpparilla.
Aika pitkäikäinen body, kun jäi pieneksi ihan äskettäin.
Turkoosit ja valkoiset puolipotkarit ovat olleet suosiossa, turkoosit värinsä takia enemmän kuin valkoiset. Niissä vain on ihan väärä kokolappu: 50-senttinen my ass. Menee Eddielle vieläkin.
Eläinkuvioiset potkuhousut olivat ihan OK pikkuiselle Eddielle, vaikkakin mutsi joutui pitkään pähkäilemään, mitä eläintä kuvio mahtaa esittää. ;-) (Joku täällä sitten valisti, että pandaa.) Nämä taisivat jäädä pakkauksen vaatteista ekana pieniksi.
Pari valkoista kietaisubodya ovat olleet käytössä, nyt jääneet jo liian pieniksi. Ihan kelvolliset varsinkin potkuhousujen, t-paidan tai villatakin alla. Nepparikiinnitys kätevämpi kuin nauhat.
Kelta-viher-turkoosiraidalliset potkarit olivat kivat, nyt nekin liian lyhyet. Plussaa neppareista lahkeissa, helpottaa vaipanvaihtoa.
MAMin purulelu on ihan ykkönen! En itse jaksaa yleensä käyttää sitä jääkaapissa viilenemässä, kun kelpaa muutenkin. Plussaa äänettömyydestä; monet muut purulelut ovat myös helistimiä, mikä voi olla vähän rasittavaa samassa huoneessa koisaaville vanhemmille… Tämä on myös sopivan litteä ottaa mukaan hoitokassiin. (Toki olisin mielelläni fiilistellyt myös sitä klassista Hymy-helistintä, joka oli aiemmissa pakkauksissa.)
Sammakkopussilakana ja peitto eivät ole vielä päässeet käyttöön, koska Eddie on unipussimiehiä. Pussilakanan kuosi on mielestäni vähän kasari, mutta onneksi ei sentään pastellisävyinen. Valkoinen lakana ja patjansuojus ovat vakikäytössä, patjakin oli sen muutaman viikon, jolloin Edster nukkui pakkauksen laatikossa.
Iloinen lorutoukka -kirja on ihan hauska ja toivottavasti jää Eddielle retromuistoksi äitiyspakkauksesta. Jotkut lorut kaipaisivat selvästi tuekseen melodiaa, mutta kuvitus on reipas.
Kestovaippoja… Arka aihe, joten skippaan. (Palaan siihen kyllä vielä.) Kestoliivinsuojista en tykännyt, päästivät maidot läpi. Siteet kai käytin, kortsut löysin äskettäin yöpöydän laatikosta.
Koko pakkauksen käytetyin tavara on meillä ollut tuo kylpylämpömittari, täällä kun ei juurikaan tunneta vesihanojen termostaatteja. Myös hammasharja oli minusta hyvä olla pakkauksessa; hiusharjaa ei ole Eddien haiveniin vielä tarvinnut monesti käyttää. Kynsisaksia kokeilin, kunnes totesin pienen kynsileikkurin toimivan paremmin pikkiriikkisiin kynsiin. Liberon perusvoide on meillä vielä korkkaamaton (ensin käytettiin manteliöljyä, sitten Weledan luomurasvaa). Äitiyspakkauksen huppupyyhe on meillä tuota viherkanttista tylsempi kokovalkoinen ja jatkuvassa käytössä, vaikkakin valitettavan kehnoa laatua: kaksikerroksinen frotee kiertää eri suuntiin ja niinpä pyyhe on ihan muodoton.
Luonnonvalkoisia sukkahousuja on kyllä tullut käytettyä, samoin suloisia tiikerisukkia. Tiikeritumppuja sen sijaan ei, niitä kun ei Lontoon talvessa ole tarvinnut, kun kaikissa meidän ulkoilupuvuissa on kiinnikäännettävät hihat.
Keltaharmaa body on tilava, käytössä edelleen. Tykkään Marimekko-henkisestä tasaraidasta.
Elegantisti kelta-harmaissa.
Keltaiset potkuhousut olisivat olleet meillä suositummat, jos niidenkin lahkeissa olisi ollut nepparit. Rasittavaa riisua koko potkarit joka vaipanvaihdossa. Plussaa avoinaisista lahkeensuista, jolloin pöksyt mahtuvat pitempään.
Keltavalkoiset pussihousut ovat nekin kooltaan väljät ja yhä käytössä, vaikkakin jäämässä lyhyiksi.
Summa summarum: Pakkauksen tavaroista suosikkeja ovat olleet lämpömittari, purulelu, ohuempi vanuhaalari sekä keltaiset ja turkoosit vaatteet. (Ja jos asuisimme kylmemmässä maassa, toppahaalari olisi varmasti ollut pop.) Myös itse Sukupuu-laatikko on minusta niin ihana, että se nököttää vieläkin keskellä lastenhuonetta – kerään sinne talteen pieniksi jääneitä söpöimpiä vauvanvaatteita siltä varalta, että mäihä vielä kävisi. Tarpeettomia tarvikkeita meillä on oikeastaan olleet vain nuo Suomen oloihin tehdyt töppöset, rukkaset ja villahaalari – ja ne kestovaipat, joita en vieläkään ole tottunut käyttämään. Iloisesti olen yllättynyt siitä, miten pitkään monet muka 60-senttiset vaatteet ovat meidän Eddien-muotoiselle vauvalle mahtuneet.
Oliko pakkaus sitten mielestäni 170 euron arvoinen? No, jos olisin ostanut nuo kaikki vaatteet erikseen, olisin varmasti tuhlannut niihin enemmän. Toisaalta olisin silloin täsmäostanut mieluisampia vaatteita, jolloin niitä olisi kaikella todennäköisyydellä käytetty ahkerammin. Saimme myös lahjaksi ja sukulaislasten peruja niin valtavasti vauvanvaatteita, että olisin varmaan ihan hyvin tullut toimeen ilman pakkausta. Taisinkin maksaa aika paljon äitiyspakkauksen ajatuksesta. Ja jäähän siitä muutamat mukavat muistot Eddielle… jos hänestä siis sattuu kasvamaan retromateriaa arvostava hipsteri.
Jos itse pääsisin vaikuttamaan tulevaisuuden äitiyspakkauksien sisältöön, vaihtaisin parit potkuhousut kokopotkupukuihin, jotka ovat varsinkin vastasyntyneelle kätevämpiä ja isommallekin käyvät yöpuvusta. Pyjama on minusta turha näin pienelle, senkin vaihtaisin kokopotkariin. Ja mikä vika on kirkkaissa perusväreissä, miksei niitä ikinä näe äitiyspakkauksessa? Valkoisten housujen sijaan jotkut reippaan vihreät, punaiset tai keltaiset kävisivät kummallekin sukupuolelle, jos sininen muka on niiii-in poikien väri, ettei sitä voi mukaan kelpuuttaa.
Kappas, äskettäin julkistetussa vuoden 2014 äitiyspakkauksessapa onkin tummansiniset pussihousut. Jes!
(Kuva vuoden 2014 pakkauksesta täältä.)
Muutenkin tämän vuoden pakkauksessa näyttää olevan kivoja, vähän reippaampia värejä sekä uutena lisäyksenä kuolalappu, parit kokopotkarit eikä valkoisia housuja. Onko Kelasta käyty lukemassa ajatuksiani? Vaikka taitaapa tuolla olla yhäkin ainakin viidet potkuhousut ja aika kummakuosinen pussilakana… Apinamakuupussi on söpö, ruskeat potkarit minusta taas vähän tylsät, ja tykkäsin viimevuotisen toppahaalarin kuosista enemmän. Ihan hauska kokonaisuus silti – ja ajatushan se silti tärkein on, eikö? ;-)
Mitäs te muut mutsit tykkäsitte äitiyspakkauksestanne, ja onko uuden pakkauksen sisältö mielestänne yay vai nay?
***
In Finland we have this thing called the baby box, or rather a free state allowance for all new babies, a box full of clothes and other goods for the newborn. I had to buy mine, as I am not part of the Finnish social security system any more. Was it worth it (€170, to be precise)? Well, some items were too warm for the mild London winter, and a few weren’t as high quality as one should expect, but in general I probably would have spent much more had I bought the same stuff separately. Now, the question is, which set of contents do you prefer, my 2013 box (top picture) or the new 2014 version (bottom)?