Kolme vakaata pyrkimystä
En pidä sanasta uudenvuodenlupaus. Ahdistavaa ehdottomuutta, luvata nyt jotain, jota ei aika suurella todennäköisyydellä pysty pitämään. Minusta lupaus tarkoittaa jotain, jonka totta vieköön aikoo pitää. Ja uudenvuodenlupaukset… no, eikös niihin päde pikemminkin englannin kielen resolutionin henkinen vakaa (mutta seuraamukseton) pyrkimys?
Täten julistan, että vaikken mitään lupaa, vuonna 2015 pyrin vakaasti toteuttamaan nämä kolme aietta:
1. Päästä eroon vauvamahasta.
On varsin epätodennäköistä, että tulisin enää koskaan olemaan raskaana, joten turha vitkastella. (Jos niin uskomaton mäihä kävisi, että vanhoilla päivilläni tässä vielä raskautuisin, olisi se senasteinen riemunaihe, että muutaman kuukauden tai vuodenkin hoikistumisyritysten meneminen mönkään ei paljon hetkauttaisi.) Sitä paitsi olen niin rapakunnossa, ettei tosikaan. On. Pakko. Tehdä. Jotain.
2. Heittää vähemmän ruokaa roskiin.
Meillä sitä nimittäin menee kompostiin hävyttömän paljon. Varsinkin leipä homehtuu jostain syystä keittiössämme alta aikayksikön, ja jääkaapin alalaatikkoon unohtuu aina jotain kasviksia nahistumaan. On opeteltava ostamaan vähemmän kerralla ja/tai suunnittelemaan viikon ruuat paremmin.
3. Saada järjestykseen lukemattomat paperikasamme, sotkuiset laatikot, vinttikomeron kaaos… tai edes jotain noista.
Ei minusta koskaan tule niin järjestelmällistä, että saisin kierrätettyä turhat paperit saman tien, ja Mies on vielä pahempi keräilijä, mutta jospa saisimme monista joululahjasäilyttimistämme edes pienen sysäyksen oikeaan suuntaan. Vinttikomerosta on aloitettava, tai vierashuoneeseen ei enää mahdu yövieraita.
Ai niin, ja tämäkin vielä (äitiblogia kun pidän, niin kaipa lapsikin on joka jutussa mainittava):
+1. Tehdä Eddien taaperovuodesta toimeliaampi.
Vähemmän Cbeebiesiä ja iPadin baby appseja, enemmän ulkoilua, taaperokavereiden tapaamista – ja sitä taapertamista. Olemme jo puhuneet Miehen kanssa, että lapsukaisen voisi kohtapuoliin laittaa pariksi aamuksi viikossa päiväkotiin saamaan virikkeitä ja oppimaan olemaan ryhmässä, vaikken olekaan ihan vielä palaamassa työelämään. (Täällähän muuten kaikki päiväkodit ovat yksityisiä, joten päivähoito-oikeutta ei ole, ei subjektiivista eikä objektiivista; jos on pätäkkää, voi lähettää lapsensa päivähoitoon. Muuten – pysy kotona, kunnes muksu aloittaa 4 – 5 -vuotiaana koulun.)
Mitäs te, onko siellä julkistettu vuodenvaihteen kunniaksi vakaita pyrkimyksiä tai peräti pyhiä lupauksia?
***
I’ve made three New Year’s resolutions for 2015: 1) To finally get rid of my baby belly. 2) To throw away less food. 3) To de-clutter the house… or at least parts of it (let’s be realistic). Oh, and as I am a Mum and this is a mummy blog: to make Eddie’s toddler year more active, with less watching and more doing. – What about you, did you come up with any resolutions worth making?