Korvissa vikaa

Olin minä kuullut, että pikkulapsiperheissä tapaa olla korvatulehduksia. Ajattelin kylläkin, että lapsi olisi meistä se, joka sen korvatulehduksen jostain onkii.

Viime päivinä meillä on harrastettu aika paljon tätä.

Mutta ei, arpaonni osui minuun. Maanantai-iltana oikea korva sanoi ’poks’ ja sattui ihan perkeleesti. Ja särkylääkkeet talosta melkein lopussa, mikä mainio ajoitus. Nappailin sitten jonkinlaisen cocktailin levyjen viimeisistä parasetamoleista ja ibuprofeeneista ja lampsin eilen lääkäriin.

No, parempi tietysti, että tauti on minulla kuin lapsella. On Eddielläkin räkätauti, mutta korvat ainakin näyttivät eilen terveiltä. Lauantaina lapsiparalla oli melkein 40 astetta kuumetta (be careful what you wish for) mutta sen jälkeen heppu on onneksi alkanut pikkuhiljaa toipua. 

Se hyvä puoli haju- ja makuaistin vieneessä flunssassa on, että tulee syötyä pois ne joulun tähteet, jotka muuten olisi jo kyllästyneenä heittänyt kompostiin. Saanko esitellä: kolmen juuston voikkari.

Parantuisipa äitikin pian, niin ei mussukka hyppisi niin seinille, kun en jaksa tällä hetkellä kauheasti puistoissa notkua. Äitipisteitä on taas ropissut, kun muksu on viettänyt päivänsä iPadin ja telkkarin ääressä, argh… Mutta minkäs teet, needs must, ja kevättä kohti mennään, ihanmelkeinkohta pääsee jo ulos ilman toppakerroksia! (Pääseehän? Kyllä Englannissa on päästävä!)

***

My cold has progressed into an ear infection. Delightful. But at least it has helped with emptying the fridge of the Xmas leftovers, as I cannot smell or taste anything…