Kuinka kävi Kirjan vuoden?
Heh, muistatteko vielä? Innosta puhkuen julistin viime tammikuussa, että vuonna 2015 lukisin KIRJOJA, ja paljon! Ainakin jonkin verran… No, ainakin enemmän kuin edellisenä vuonna.
Kuinkas sitten kävikään? Hupsistakeikkaa ja oho.
No, ei vuoden saldo sentään ihan noin surkea ole. Eli olen sentään jotain lukenut, mutta en vain ole ehtinyt niistäkään tänne blogiin asti kirjoittaa. Tässä kuitenkin pikainen yhteenveto vuoteni kirjoista:
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Ihana, ihana kirja! Vuoden 2013 matkakirjaksikin valittu teos piirun verran alle nelikymppisen sapattivuodenpitäjän loikasta Japaniin tutkimaan 900-luvulla elänyttä hovinaista ja runoilijaa Sei Shōnagonia saa lukijansa vannomaan, että Kiotoon on joskus päästävä hanami-aikaan. Tähän kirjaan asti en ollut koskaan erityisen kiinnostunut Japanista – nyt olen. (Suosittelen myös kyseisen Sei Shōnagonin Tyynynaluskirjaan löyhästi pohjautuvaa Peter Greenawayn elokuvaa The Pillow Book – yksi ikiaikaisista suosikeistani, eikä vain ilkialastonta vartaloaan auliisti esittelevän nuoren Ewan McGregorin takia.)
Kuittaa Kirjan vuoden lukulistalta (ks. alla) kohdat 12 (no, ainakin jos Eeva Kolua ja Isyyspakkauksen Tommia voi kutsua ystävikseen), 13, 14 ja 22.
Annika Bourgogne: Be Bilingual – Practical Ideas for Multilingual Families
Kävin alkuvuodesta kuuntelemassa suomalaisen kieltenopettajan ja kaksikielisten lasten äidin Annika Bourgognen luennon kaksikielisyyskasvatuksesta (ja siitä asti minun on pitänyt kirjoittaa tännekin Eddien kaksikielisyyteen kasvattamisesta, mutta sitä juttua joudutte nyt vieläkin vähän odottamaan). Helppolukuinen ja nimensä mukaisesti käytännönläheinen opaskirja kaksikielisyyteen; suosittelen.
Menisiköhän tämä Kirjan vuoden listan tietokirjasta (kohta 9)? Ainakin kohta 31 täyttyy.
Mei-Ling Hopgood: How Eskimos Keep their Babies Warm
Ihan viihdyttävä kokoelma amerikankiinalaisen äidin havaintoja lastenkasvatuksen eroista eri kulttuureissa. Knoppitietoa tyyliin ”…tiesittekö, että pygmi-isät…?” mutta ei välttämättä valtavasti käytännön neuvoja tuoreille vanhemmille. Toki saattaa osaltaan rauhoittaa epävarmaa mutsia sillä, että osataan niitä lapsia kasvattaa muuallakin maailmassa aivan eri periaattein kuin täällä meillä.
Kirjan vuoden listan kohta 46 täyttyy ainakin osittain.
Harper Lee: To Kill a Mockingbird (suom. Kuin surmaisi satakielen)
Klassikko, joka minulta jäi teininä lukematta. Olen aina ihmetellyt, kuinka rotuvihasta ja raiskauksesta kertova romaani voi olla luokiteltu must-nuorisokirjaksi – mutta en ihmettele enää. Kertojan näkökulma kun on yhdeksänvuotiaan tytön, Yhdysvaltain Syvässä Etelässä 1930-luvulla, ja aiheena kertoja-Scoutin asianajajaisän osallistuminen pikkukaupunkia kuohuttavaan oikeudenkäyntiin, jossa mustaa miestä syytetään valkoisen teinitytön raiskauksesta. Ja kyllä, klassikko ja must ihan ansiosta. Suosittelen lämpimästi.
Täyttää Kirjan vuoden listan kriteerit 10, 15, 21 ja 24.
Harper Lee: Go Set a Watchman (suom. Kaikki taivaan linnut)
Ainakin virallisen version mukaan vuosikymmeniä kadoksissa olleesta ja pankin tallelokerosta yllättäen löytyneestä käsikirjoituksesta muokattu, viime vuonna valtavan hypetyksen säestämänä julkaistu Satakielen jatko-osa, jonka Lee itse asiassa kirjoitti jo ennen Satakieltä. Romaanissa aikuiseksi kasvanut ja New Yorkiin muuttanut Scout palaa lomalle kotikaupunkiinsa suunnitellen avioliittoa paikallisen pojan kanssa, mutta joutuu kohtaamaan pikkukaupungin ennakkoluulot ja 50-luvun kansalaisoikeustaistelun tulehduttaman mustien ja valkoisten välirikon. Odotin kirjalta paljon, mutta jouduin pettymään: liki 300 sivuun mahtuu hämmentävän vähän juonenkäänteitä, suurin osa on valitettavan itseriittoiseksi ja epäempaattiseksi kasvaneen Scoutin sisäistä monologia, vaikkakin nyt kolmannessa persoonassa kirjoitettuna. Alkuasetelmassa olisi ollut mahdollisuus suureen kansalaisoikeustaisteluromaaniin, mutta se typistyi ärsyttävän päähenkilön itsesäälinsekaiseksi valitukseksi siitä, ettei kukaan enää ymmärtänyt häntä. Doh, honey, niin tapaa käydä, kun muuttaa tuppukylästä suurkaupunkiin.
Tämä ruksasi Kirjan vuoden listalta kohdat 3 ja 41.
Jes, sainpa sentään näinkin vähällä lukemisella kuitattua listalta 22 kohtaa! Tästä innostuneena meinaan jatkaa listan läpikäymistä vielä tänäkin vuonna. Kuinkahan kauan mahtaa mennä, ennen kuin kaikki 50 kriteeriä on täytetty?
Mitäs teillä luetaan tänä vuonna?
***
The books I read last year, i.e. my woefully dried-up reading challenge of 2015. Oh well, I did manage to fulfil some criteria from the list – and will continue the undertaking this year.