Lauantai-illan huumaa

Lauantai-ilta. Mies lähti palelemaan Twickenhamiin kannustaakseen Englantia rugby-voittoon Ranskasta (onnistui); minäkin olisin päässyt, mutten jaksanut lähteä mahoineni ryysikseen tuupittavaksi. On pirun kylmäkin, pari lumihiutaletta leijaili taivaalta ja Miehen oli laitettava farkkujensa alle hienot Inuit Kunt -pitkät kalsarinsa. 

Olen maannut sohvalla vällyjen alla, jutellut puhelimessa anopin kanssa, lukenut upeaa Hilary Mantelia, lakannut varpaankynnet (alkaa käydä työlääksi) ja syönyt puoli pussia salmiakkiaakkosia. Juu, ihan liikaa. 

Nyt korkkasin alkoholittoman siiderin ja tein avokadopastaa.  Ystävät – yksi pikkulasten äiti, kaksi eronnutta, yksi sinkku – lähettävät Suomesta kännibaariviestejä.  

Mitä muuta lauantai-iltaan tarvitsee kuin iPadin, viltin, hyvän kirjan ja hyvää ruokaa?

Äh, spagettia ei pystykään syömään sohvalla samalla kirjaa lukien. On siis pakko katsoa nauhalta taas yksi One Born Every Minute. Koukuttavaa, mutta niin opettavaista. 

Minulla on ihana koti ja minun on hyvä täällä.

…No, ehkä vähän tätä.