Lisää neuvontaa

Tänään oli eka sairaalaneuvola UCH:ssa. Aika lailla perusteellisempi visiitti kuin ensimmäisellä kerralla, huh. Sain peräti kassillisen lukemista, otettiin veri- ja virtsakokeet, ja verenpainekin oli palautunut normaaliksi (112/65), joten annoin itselleni taas luvan mutustaa vähän salmiakkia. Ja suklaata. Ja ehkä välillä peräti salt & vinegar -perunalastujakin. Tähän asti on eletty niiiin terveellisesti. Paino on noussut raskauden alusta omalla vaa’alla mitattuna kilon, sairaalan vaa’alla 2 kiloa. Kestänen tämän.

Sain jo kuulla eri synnytysvaihtoehdoista: koti, birthing centre ja labour ward. Sanoin tykkääväni kotisynnytyksen ajatuksesta, mutta että en varmasti uskaltaisi ensisynnytystäni yrittää kotona. Birthing centre on seuraavaksi luonnonmukaisin vaihtoehto; siellä on altaita, mahdollisuus hypnoterapiaan ja ties mitä, ja sanoin, että jos kaikki menee raskauden aikana hyvin eikä minua luokitella riskisynnyttäjäksi, se olisi varmaan suosikkini. Mutta siellä ei ole mahdollisuutta saada epiduraalia eikä muita vahvoja troppeja kuten labour wardissa, joka on osastoista teknisin ja varustautunut kaikkiin mahdollisiin komplikaatioihin. Joten vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa… Onneksi sitä ei tarvitsekaan vielä päättää.

Kätilöni Carole sanoi, että minut luokiteltaisiin ikäni ja hedelmöityshoitojeni vuoksi automaattisesti riskisynnyttäjäksi, mutta status saattaisi muuttua raskauden edetessä. Tapaisin kuitenkin erikoislääkärin ainakin kerran raskauden aikana. Muut neuvolat olisivat kätilön (mieluiten saman) kanssa, paitsi kerran tai pari yleislääkärini vastaanotolla.

Seuraavista visiiteistä sovittiin: niskaturvotusultra on 27.12. (kuinka kestän odottaa siihen asti?!), seuraava kätilön tapaaminen 25.1. (ikuisuus!). NT-ultran tuloksen saa kuitenkin onneksi tietää jo samana päivänä, eli jos jaksamme olla mainostamatta raskautta uuteen vuoteen asti (ja tietysti JKMH), voisimme silloin tulla ulos kaapista jo isommallekin porukalle.

Oli jännää olla neuvolassa kaikkien isovatsaisten mutsien keskellä. Toisaalta olin yhtä hermostunut kuin aina (tämänpäiväisten kokeitten tulosten saamisessa kestää viikko, apua! Kuinka siedän odottaa niin pitkään tietoa, että kaikki on vieläkin hyvin?), toisaalta riemuissani siitä, että olin ihan oikeassa äitiysneuvolassa, en vain tavallisen GP:n odotushuoneessa. Ihan kuin olisin oikeasti raskaana.