#mainiomarraskuu 11 – 18 (oho)
Kuten arvata saattaa, #mainiomarraskuu levisi kuin Jokisen eväät tämän muorin remontti- ja reissauskiireisiin. Oopsadaisy, sanoisi Hugh Grant. Mutta yritän korjata, mitä korjattavissa on – vaikka sitten vähän huijaamalla.
#11 Hymy
En onnistunut tallettamaan perusyrmeän lapsikultamme hymyä 11. päivä, mutta viikkoa myöhemmin onnistuin! (Vannon, että on se hymyillyt tässä välissäkin.) Keinuminen on ehkä parasta, mitä Eddie tietää. Tänään ehdittiin puistoon peräti ennen päiväunia.
#12 Onnistuin tänään…
…pukemaan lapseni tyynyliinaksi. Edsterin lempipaita ja Edsterin huoneessa ennen olleen vierassängyn lakanat. Vielä harkitaan, roudatako lastenhuoneeseen ikkunan alle vierassänky (riskinä pojan kipuaminen sille ja kurkottaminen ulos ikkunasta), säkkituoli (jässikkä on tykännyt niistä, missä on moisiin törmännyt) vai nojatuoli. Johonkin on väsyneen vanhemman saatava päänsä kallistaa, kun Duracell-pupu pistää menoksi.
#13 Lempimukini
Haasteen myötä olen joutunut toteamaan, ettei minulla ole lempimukia. Vielä. Olen onnistunut kehittämään ensimmäisen maailman kriisin siitä, millaisia mukeja pitäisi ostaa kesämökille. Muumimukit ja Penguin Classicsit ovat liian pieniä, Taika-mukit liian isoja. Pantone-mukeissa on rumat kädensijat. Taidan kallistua Marimekon Oiviin, vaikka Miehen nakkisormet eivät mahdu niiden kädensijaan.
Siispä lempimukini olkoon tämä: kun lempparisupermarketissani vilauttaa MyWaitrose-korttia, saa kaupan päälle ilmaisen kahvin ja sanomalehden. Kannattaa siitä ilosta maksaa lievää ylihintaa ruokaostoksistaan, kannattaahan?
#14 Kirje/kortti rakkaalle
Tai tässä tapauksessa pari pakettia ja kirjekuoren kulma. Miehen syntymäpäivä oli tällä viikolla. Sai lahjaksi Aesopin miestenkosmetiikkaa ja suihkugeelin, Icepeakin sinapinkeltaisen kaulaliinan – sekä liukurin (koska pulkka ei mahtunut matkalaukkuun ja koska Design Forum Finland on sulkenut ovensa – buu!). Meidän lähellä on mainioita mäkiä harjoitella mäenlaskua, jos vain lunta tulee vähintään vaaksan verran.
#15 Unelma
Haaveilin joskus kodista, jossa olisi tarpeeksi tilaa ja tyyliä Pallotuolille. Kun sitten löysimme unelmiemme kodin 120 vuotta vanhasta tiilitalosta, unelmaa piti tarkistaa sen verran, että aloin haaveilla vinttihuoneen alkoviin ripustettavasta Kuplatuolista. Sitten Mies antoi ylittämättömän synttäri-/tupari-/hääpäivä-/joululahjan, aidon Munatuolin – ja lakkasin haaveilemasta kalliista tuoleista.
Hassua kyllä, vasta #Momfie-pikkareissa pääsin istumaan Pallotuoliin elämäni ensimmäistä kertaa!
#16 Onnelliseksi minut tekee…
…joulun odotus. Olen hurahtanut ihan jouluihmiseksi ja lasken kammasta piikkejä joulukuun alkuun, jolloin saa (omasta mielestäni) ripustaa jouluvalot ja -koristeet ja hankkia kuusenkin. Eddie sai Suomesta tuliaisiksi partiolaisten joulukalenterin. Kai sen saa jo nostaa seinälle, kunhan ei avaa luukkuja?
#17 Piristävä aamuni aloitus
Koska lämmin sitruunavesi tuli jo esiteltyä, tässä vielä piristävämpi aamun aloitus: brunssi rakkaitten ystävien kanssa Töölön Sävelessä. Tietysti samppanjan kera. Ei tosin 17. päivä, joka oli masentavasti kotiinpaluun jälkeinen maanantai, vaan edeltävänä sunnuntaina. Suosittelen. (Tosin ulkosuomalainen jäi kaipaamaan karjalanpiirakoita ja herkkukurkkuja, ja onhan tuo Carlsberg-kuulerikin vähän arkinen, jos vähän saa nipottaa.)
#18 Valo
Tänään on juuri sellainen kuulaankirkas, leuto syyspäivä, joka saa meikäläisen syksynvihaajankin tarkistamaan kantojaan. Tämänaamuinen puistokuva tuli jo, mutta tässä olohuoneemme valoa. Rakastan tuota kupruilevaa ikkunalasia – liekö alkuperäinen, 1890-luvulta?
***
Photo challenge days 11 – 18: A smile. A success of sorts: to dress my child as a pillowcase (a favourite classic Finnish stripe). My favourite mug: from Waitrose, as they offer free coffee for cardholders. A card to my loved one (and a few parcels, as it was DH’s birthday). A dream: The Eero Aarnio Bubble chair used to be a dream of mine – until I got an Egg chair. I was made happy by… waiting for Christmas. A cheerful way to begin the day: a Sunday brunch with friends – with champagne, of course. Light: a glorious late autumn day through the 120-year-old window pane of our lounge.