Nöyryytys

Tiedättehän Nöyryytyksen, tuon humanistihörhöjen kestosuosikkiseurapelin? Siinä kunkin kilpailijan on vuorollaan tunnustettava, mitä maailmankirjallisuuden klassikkoa ei ole lukenut, ja pisteitä saa sitä enemmän, mitä harvempi kanssakilpailija kehtaa myös tunnustaa saman aukon sivistyksessään. Minun bravuurini tapasivat aina olla Peltirumpu ja Alastalon salissa...

Nöyryytystä voi toki pelata muissakin kategorioissa, esim. elokuva-Nöyryytys on myös aika viihdyttävä. Ja itse olen niin käsi keittiöhommissa, että jos joku lähtisi pelaamaan kanssani ruoka-Nöyryytystä, voittaisin ihan saletisti – ja suvereenisti.

Tänään kuitenkin tuli jokin mielenhäiriö ja ensin siivosin ruokakaapin (ah, voisinpa joku päivä alkaa puhua ruokakomerostani – mutta se ylellisyys odottaa keittiöremonttia) ja siitä innostuneena päätin tehdä Miehelle MAKARONILAATIKKOA. Juu-u, ihan ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen! En edes tajua, miksen ole koskaan ennen sitä itse tehnyt, kun kuitenkin tykkään siitä älyttömästi (aina kun saan) ja kun nykyiset soijarouheet ja quornitkin ovat ihan päteviä jauhelihankorvikkeita. Sen siitä saa, kun ei ole lapsia vaan ulkomaalainen mies, joka ei ole koskaan makaronilaatikosta kuullutkaan…

Säveltämiseksihän se tietysti meni: kaapissa ei ollut kuin tattaripastaa, soijarouhe jäi liotuksen jälkeen vähän vetiseksi, mausteita laitoin aika taiteellisella kädellä ja lisäsin vielä liotettuja suppilovahveroitakin. Ja tattaripasta teki koko seoksesta ikävän harmaata ja vähän turhan pehmeää; veikkaan, että normipastalla ja quornilla olisi saanut al-dentemmän suutuntuman. No, ensi kerralla! Ihan hyvää nimittäin tuli, ja Mies lupasi syödä tuota toistekin. 

Ohje soveltaen Maku.fi:stä. 

Mitähän hurjaa sitä seuraavaksi lähtisi kokeilemaan? Kalakeittoa? Marjakiisseliä?

P.S. Ruuanlaittajan riemuani vähän tosin himmensi se, että samaan aikaan makaronilaatikon kypsytellessä pesukone (tai sen pumppu) päätti sanoa sopimuksen irti ja hulvautti huuhteluvedet kellarin lattialle. Tietysti sunnuntai-iltana ennen pyhäpäiviä. Prkl. Makaronilaatikko tuli siis lopulta syötyä vähän kireissä tunnelmissa…