On sellaisia päiviä kuin eilinen, jolloin aurinko paistoi kumpupilvien lomasta, ohuessa takissa tuli kuuma, Eddiellä oli toista päivää maha sekaisin mutta silti heppu oli oma iloinen itsensä, kiherteli ja kujerteli, keinui innoissaan, taputti käsiään, oli kiinnostunut kaikesta. Äitikavereista emme saaneet seuraa – joko pelkäsivät Edsterin pöpöjä tai sitten he ovat jo palanneet äitiysvapaalta töihin – mutta kävelimme sitten kaksistaan Alexandra Palacen puistoon, söimme lounasta puiston kahvilassa, keinuttelimme, ihmettelimme ankkalammikon lintuja, etsimme (tuloksetta) puiston kauriita ja ostimme kotimatkalla vielä pihamyymälästä laventelia ja äidille jätskin.
Sitten on sellaisia päiviä kuin tänään, jolloin mikään ei ole hyvin, lapsen maha on yhä sekaisin, mutta kuumetta ei ole, päiväunilta herätään kitisemään puolen tunnin jälkeen eikä uusille unille suostuta käymään millään, ruoka ei kelpaa, leikkiminen ei huvita, kirjoihin ei jakseta keskittyä, äidin syliin vaaditaan päästä joka viides minuutti mutta saman tien siitä kammetaan pois. Väsyttää ja v*tuttaa, niin äitiä kuin lasta.
”Minäkö muka rasittava? No en usko!”
Ja kun äiti sitten sen sadannenkymmenennen kerran nostaa lattialla käsivarsiaan nostelevan nilkkaanpurijan syliinsä, tämä sulaa nelihampaiseen hymyyn ja sanoo selvällä (no, selvällä ja selvällä) suomen kielellä: ”äithä”.
Voi äitienpäivä – minä sain jo lahjan. Ainakin viidesti on ihana, suloinen, rasittava pupulaiseni sanonut tänään minua äidikseen, tai jotain sinnepäin. <3
P.S. Huomenna ihan varmasti vien pojan lääkäriin, jos ripuli jatkuu. Vaikka eivätpä ne sielläkään kai mitään osaa viruksille tehdä.
***
Some days are like yesterday: the sun shines, the boy is happy despite his runny tummy, we have a lovely walk in the park to lunch in the park café, watch birds and look for deers. And then there are days like today, when nothing makes him happy, no cuddles nor play, he doesn’t nap, he doesn’t eat, both of us are equally grumpy and tired. And then when he lifts his little arms for the umpteenth time to be lifted from the floor, just to want to return there in a nanosecond – he grants me a sunny smile and says ”mummy” in almost-perfect Finnish. As it happens, this Sunday is the Mothers’ Day in Finland. I think I got my present already.
