Puin tänä aamuna Eddielle bodya, jonka hankinnasta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Koska merkki näyttää olevan Petit Bateau, epäilen sen tulleen meille käytettynä Eddien serkkujen perua. Ihan kelpo body, ei siinä mitään – mutta hetkinen, mitä tuo kuvio on esittävinään?

Siis vauvanbodyn koristeena on mobile, josta roikkuu kala, tähti… ja vauvanbody? Eh? Onko suunnittelijalta loppunut mielikuvitus kesken, onko hän ajatellut, että kaikki kelpaa eikä kukaan katso kuvaa, kunhan se on vain herkällä kädellä viivapiirretty, vai onko tuo muka ironinen kannanotto lastenvaatetuksen kaupallistumiseen? 😀

Aloin sitten miettiä muita kummia kuoseja, joita vauvanvaatteissa on tullut vastaan. Ensimmäisenä tuli mieleen tämä Metsolan haalari, jota juuri Papylillekin nauroin:

Aika reippaanvärinen, eikö? Neonoranssia, metsänvihreää ja harmaata limetinvihreällä pohjalla, näkyy varmasti kuusta asti! Itse en olisi ehkä ostanut ihan noin värikästä, mutta tuo huvittaa kyllä, koska se on rakkaan ystävän lahja, epäilemättä hankittu ajatellen, että Katiehän se tykkää väreistä, otetaanpa tämä…

Villieläimiä, joilla on silmäsuojat ja kaulaliinat ja joista osa on ylösalaisin? Mitä tuolla metsässä oikein tapahtuu? Kuolalaput Sainsburyn Tu-mallistosta.

Muita hurjia tai kovin kummia kuoseja meillä ei oikein taidakaan olla, ehkä vähän turhan paljon lahjaksi saatua sinistä vain. Eikä sinisessäkään mitään vikaa sinänsä, protestoin vain sitä ajatusta vastaan, että pojalla ”pitää” olla sinistä (eli samoilta tyypeiltä olisi varmaan tullut tytölle lahjaksi pelkkää vaaleanpunaista). Onneksi sinisenkin voi ”neutraloida” yhdistämällä sen muihin perusväreihin tai vaikka mustaan.

Itse tykkään vauvanvaatteissa kirkkaista väreistä, mutta myös murretuista sävyistä, pastelleista en niinkään. Eddiellä on paljon punaista, turkoosia, vihreää, mustaa, keltaista; raitoja, palloja, tähtiä, graafisuutta. Toisaalta tykkään myös esim. Lindexin ja Tutan satumaisista kuoseista, eläimistä ja varsinkin vesieläimistä. Robotit kelpaavat, autot ovat minusta taas turhan stereotyyppisiä pojille, joten en ole itse autokuoseja ostanut. Hahmovaatteita en myös ole itse hepulle hommannut, mutta kelpuutan kyllä Suomi-henkiset muumit, Miinat ja Manut ja Angry Birdsitkin. Jotain Maailman vahvinta nalleakin meillä näyttää olevan. Disney-hahmoja meille ei muistaakseni vielä kukaan ole tuputtanut enkä niitä kyllä kaipaakaan. 

Robottibody BabyGap, valasbody TinyMinyMo.

Lemppariruokalappu Finlayson. Eddiellä on samasta klassikkokuosista mustavalkoinen pussilakanasetti, jonka käyttöönottoa äiti odottaa malttamattomana.

Briteissä vauvanvaatetyyli on minusta yleisesti ottaen aika tylsä ja stereotyyppinen: tytöille kukkia, perhosia, rimpsuja ja palloja (!), pastellivärejä ja fuksiaa, pojille autoja, hirviöitä, dinosauruksia, robotteja, raitoja, tähtiä (!) ja perusvärejä, mutta enimmäkseen tummansinistä ja ruskeaa. Unisex-vaatteita myydään lähinnä vastasyntyneitten koissa ja ne ovat valkoisia, harmaita tai beigejä. Käytännöllisyys on vauvanvaatteista unohtunut myös hämmentävän usein: t-paitoja, tennareita, lyhyitä takkeja ja farkkuja vastasyntyneelle, haloo? Täällä vauvat puetaankin pikkuaikuisiksi paljon useammin kuin mitä olen Suomessa nähnyt. Onhan se ehkä ihan söpöä juhlia varten, mutta arkena? Ei kiitos, meidän Eddie saa kyllä näyttää vielä vauvalta, ja mutsi haluaa tosipaikan tullen päästä nopsasti vaippaan kiinni…

Hirmuliskopuku Next.

Suurin osa Eddien vaatteista onkin skandidesignia: Tuttaa, Lindexiä, Villervallaa, Henkkamaukkaa, NameItiä, PoPia, Kappahlia, plus englantilaisen kälyn lasten peruja Marks & Spencerin, Sainsburyn ja muiden peruskauppojen värikkäämpää valikoimaa. Vähän Little White Companya, Petit Bateauta ja JoJo Maman Bébéä – joiden vaatteista olen näköjään muuten kelpuuttanut lähinnä valko(pohja)iset vetimet.

Villatakki NameIt, leggingsit H&M. 

Myssy ja kauluri Ruskovilla, toppahaalari tietty äitiyspakkauksesta, välihaalari Polarn O. Pyret.

Paikalliset kaverini ovatkin ihastelleet Eddien vermeitten värikkyyttä ja harmitelleet, kun täällä väri- ja kuosivalikoima tapaa olla niin kehno. Viime aikoina kehuja ovat keränneet varsinkin Lindexin ja H&M:n harlekiinipöksyt (meillä on kahdet melkein samanlaiset, eri koossa vain), Ruskovillan silkkimyssy, NameItin kirjoneulevillatakki sekä ikisöpöilysuosikki, Tuppence & Crumblen tähtifleecehaalari (jee, mahtuipa viiden kärkeen yksi englantilainenkin vaate!). Eniten huvitusta taas on herättänyt äitiyspakkauksen kypärämyssy (kommandopipoksi kutsuvat) ja juurikin tuo Metsolan Miina ja Manu -väriräjähdys.

Fleecehaalari Tuppence & Crumble, kuolalappu DribbleOns.

Millaisista vauvanvaatekuoseista ja -kuvioista teillä tykätään? Entä mitkä ovat inhokkeja?

***

I noticed a weird print on Eddie’s bodysuit and started wondering about baby garments’ design. We have a few crazy pieces but have been able to avoid most lurid prints, over-Disneyfication and too stereotypically gender-specified clothes. Personally I prefer bold colours to pastels, stars, stripes, polka dots, animals and robots to cars and trains, and practicality to prettiness. No surprise then that my favourite baby clothes brands are Scandinavian: Villervalla, Tutta, Lindex, H&M, Kappahl, Polarn O. Pyret, NameIt. Of London baby shops we have most stuff from The Little White Company, Petit Bateau, JoJo Maman Bébé, M&S and Sainbury’s Tu. And I just love that yellow Tuppence & Crumble star wrap!