Eddie 7 kk
Eddien seitsenkuukautispäivä aloitettiin lääkärintarkastuksella, sillä eilen kuumetta oli aamulla 38,5 ja illalla jo 39,1 astetta. Yön poju nukkui yllättävän levollisesti heräten pullolle vain kerran, ja tänä aamuna kuume oli poissa, mutta käytiin nyt kuitenkin varmistamassa, että korvat, keuhkot, kurkku ja rauhaset olivat kaikki kunnossa. Lääkäri lohdutti vain, että pikkuiset saavat noita lenssuja ja kyllä ne ohi menevät. Silti mielenrauhan takaamiseksi oli hyvä käydä tarkistamassa tilanne – varsinkin kun pari viikkoa sitten tutustuin uuteen mutsikaveriin, jonka vauva kuoli keuhkokuumeeseen viime vuonna…
Tässäkin kuussa pitää vähän miettiä, onko minkäänlaista edistymistä tapahtunut sitten viime raportin. Mutta on toki. Edster ei edelleenkään istu tuetta kuin hetkittäin eikä ole vielä keksinyt, kuinka lähteä vatsalta liikkeelle muuten kuin kierimällä tai pyörittämällä kehoaan vaakasuorassa navan ympäri. Mutta nyt on teräviä hampaita alaleuassa kaksi, ja yläleuassa on juuri puhkeamassa kolmas, oikea etuhammas. Hampaidenpesua ollaan hiljalleen harjoittelemassa.
Edgar syö nykyisin kolme – neljä ateriaa päivässä: aamupuuron, jossa usein on marjasosesilmä, lounaan, joka on yleensä kanaa, kalaa tai vihannessosetta, vastaavan lämpimän päivällisen ja, jos aikatauluun saadaan sopimaan, iltapuuron. Aika usein päivällinen tosin tarjoillaan tässä ravintolassa vähän myöhään iltapuuroa ajatellen, koska nuori ruokailija on sattunut nukkumaan ohi sapuska-ajan, ja silloin iltaruokaa buustataan yleensä jälkiruokajugurtilla. Jälkiruokia harrastetaan välillä muulloinkin, hedelmäsosetta tai jugurttia. Suurin osa ruuista on kotitekoisia soseita, joita sulattelen pakastimesta noin kolmen jääpalan verran ateriaa kohden. Tien päällä Eddie on toistaiseksi syönyt vain olosuhteiden pakosta (sen sotkun takia), silloin yleensä kaupan hedelmä- tai marjasoseita.
Kaikki ruoka uppoaa jätkään edelleen hyvin, vain jotkin Suomen-reissulla kokeillut valmiit vihannessoseet olivat niin luotaantyöntäviä (myös äidistä), ettei niistä tullut kuin vihaiseksi. Eddie tykkää ruuasta enemmän, jos siinä on sattumia, kuin jos se on ihan hienoa sosetta. Sormiruokailua ei ole kokeiltu paljon vieläkään (odotamme Playtrayn toimitusta, jottei koko keittiö kuorrutu limaisiin ruuanpaloihin… Toiveajattelua?), mutta maissinaksuista ja riisikakuista muksu tykkää.
Kiinteiden aloittamisen myötä jässikkä alkoi heti puolivuotispäivänsä kunniaksi kieltäytyä rinnasta, joten tissibaari meni kiinni jo liki kuukausi sitten. Yllättävän kivuttomasti, vaikka äidistä haikealta tuntuukin. Korvikemaitoa litkitään yhä varsinkin yöllä pariin otteeseen (Suomessa herättiin kolmestikin yössä, mutta se saattoi johtua oudosta paikasta), muttei enää ollenkaan sellaisia määriä kuin vielä kuukausi sitten. Vettäkin juodaan, yleensä aterialla ja nokkamukista.
Hienomotoriikka on kehittynyt edelleen eikä pinsettiotteesta paljon puutu. Ja pitäisikö mainita sekin, että tässä kuussa kullanmurusemme on myös hoksannut pippelinsä olemassaolon, mikä pitää tarkistaa aina vaipanvaihdon yhteydessä?
Viime viikolla Suomessa neuvolaterkkarisiskoni mittasi Eddien, ja tällaiset tulokset ammattilainen sai (suluissa 6 kuukauden lähin mittaus):
Paino 8,24 kg (7,76)
Pituus 72,5 cm (69)
Päänympärys 43,5 cm (ei mitattu)
Heppu etenee siis luottavaisesti omalla kuikelokäyrällään, on pidempi kuin 91% brittiläisistä ikätovereistaan mutta painavampi vain puolta.
Merkkipäivän kunniaksi haastattelin Eddieä myös entisaikojen ystäväkirja-periaatteella. Kiitos ideasta, Sensei!
Syntymäaika: 4.7.2013
Harrastukset: Movers & Shakers -muskari, vauvauinti. Äiti-vauvajoogaa ollaan lopettelemassa, koska tunti on samaan aikaan äidille tehokkaamman äiti-vauvajumppatunnin kanssa. Puistovaunujumpassa on käyty kerran parissa viikossa läpi talven, mutta sekin on enemmän äidin harrastus. Kerran kuussa olen käynyt äidin kanssa Suomen kirkon pallerokerhossa laulamassa ja leikkimässä. Lisäksi tykkään istua kahviloissa juttelemassa ja vertailemassa taitojamme ja lelujamme vauvakollegojen kanssa.
Lempibändi: The Seekers -coverit isin laulamana tehoavat yhä, samoin uusiksi sanoitettu Danny Boy (”Eddie Boy”) ja äidin laulamana Ljuuli ljuuli, Sininen uni ja Lapin äidin kehtolaulu. Leonard Cohenin matala ääni myös pysäyttää kesken kiemurtelun.
Lempiruoka: Kaikki ruoka on minusta hyvää, mutta jos suosikkeja pitää nostaa esiin, mango, banaani ja vauvajugurtit ovat ihan parhautta. Myös isin tekemää lohta ja kanaa olen jo maistellut, ja tykännyt.
Lempileikki: Poskien ja mahan päristäminen, naamalla ilveily, ilmaan heittely ja lentäminen, polvien päällä köröttely.
Lempielokuva/tv-sarja: Telkkarista ei ole vielä katsottu kuin Baby Beethovenia ja Fantasiaa, jotka kyllä kelpasivat hyvin. Myös isin Formula ykköset kiehtoivat aikanaan. Suomessa katsoin vähän jääkiekkoa, joka näytti mukavan vauhdikkaalta.
Mistä eläimistä pidän: Lempieläimeni on ehdottomasti kirahvi: Sohvi-kirahvi, pikku-Sohvi (purulelu), mini-Sohvi (helistin) sekä vielä kirahvinmuotoinen renkaidenpinoamisviritelmä. Myös Eemeli-elefantti (unirätti) on yhä rakas, ja Tessa-tädin piirtämät kalat hoitopöytäni yläpuolella riemastuttavat aina. Elävistä eläimistä olen tavannut vasta mummin ja tädin koirat, jotka eivät tehneet sitten minkäänlaista vaikutusta.
Mitä inhoan: Ulkovaatteiden pukemista, nenän pyyhkimistä ja nenäfriidaa, naaman pyyhkimistä ruuan jälkeen, sitä, etten ole vielä hoksannut kuinka lähteä peppu pystyssä lattialla liikkeelle, palveluskunnan hitautta (eli jos ruokaa ei tipu/vaippaa ei vaihdeta/ulkovaatteita ei oteta sisällä pois siinä silmänräpäyksessä, kun vaadin)
Äiti sanoi: ”Ota se söpö ilme!” No minähän otin. Vaikka eikö kaikki mun ilmeet ole söpöjä?
Mitä rakastan: Aamuja, kielellä päristelyä, isin ja äidin välissä nukkumista, veden juomista nokkamukista, ilmakylpyjä, saippuakuplia, vaipanvaihtoa, kylpemistä, sitä kun äiti silittää poskeani päiväunille käydessä
Miksi haluan isona: Tarkastelen kiinnostuneena kaikkia lamppuja, joten ehkä valosuunnittelijaksi? Toisaalta arvostan hyvää ruokaa, joten kenties ravintolakriitikoksi? Ruumiinrakenteeni puolesta sopisin myös koripalloilijaksi, korkeushyppääjäksi tai pianistiksi.
Lempileluni: Yllämainitut Sohvit sekä muovinaruista tehty pallo (saa otteen, voi purra, pyörii). Ihan viime päivinä myös kaikki ääntäpäästävät lelut ovat alkaneet kiinnostaa.
Lempikirjani: Rapiseva pehmokirja, jonka englanninkielisiä loruja äiti lukee/laulaa (välillä omatekoisin) suomennoksin. Julia Donaldsonin Room on the Broom -äänikirja, jossa saa lorulle äänitehosteet nappia painamalla.
Hampaita näkyvissä! Jos oikein siristää…
