Täällä kärsitään kotiinpaluumasennuksesta (mistä lisää myöhemmin, so brace yourselves). Mutta sumuista keskiviikkoaamua saapui piristämään yksi parhausjuttu: jouluviesti kummilapselta Burundista! Edellisestä valokuvasta onkin jo pari vuotta; jestas miten poika on kasvanut. 

Kenttätyöntekijän avustuksella kirjoitetussa kirjeessä Gilbert kertoo, että Burundissa on kesä lopuillaan ja sadekausi alkamassa. Tänä kesänä hänen perheensä on kasvattanut vihanneksia, perunoita ja papuja, ja Gilbert on auttanut karjan paimentamisessa ja muissa kotitöissä. Heidän lampaansa sai äskettäin kaksoset, jotka näyttävät ihan äidiltään. Aww. Hän kysyy, viljelemmekö me mitään kasveja ja onko meillä lampaita. Pitääkin vastata mitä pikimmiten. (Lisää paluustressin aihetta: emme ole muistaneet lähettää joulukorttia Burundiinkaan. Mahtaakohan enää jouluksi ehtiä? Tuskin. Äh. No, sille nyt ei mitään enää voi.)

Kehitysmaan kummilapsesta voi olla monta mieltä; yleisin kritiikinaihe kai on, etteivät avustusrahat kuitenkaan mene kokonaan kyseisen lapsen auttamiseen ja että kummilapsen paperinpyörittely kirjeineen ja valokuvineen vie turhaan avustusjärjestöjen kallisarvoisia resursseja. Itse kehitysyhteistyöalalla työskentelevänä tajuan tietysti, ettei yhdestäkään avustuseurosta kaikki sata senttiä voi mennä kohteeseen, kun järjestön hallinto- ja varainhankintakulut on jollain kuitattava. Kummilapsilahjoitusten tarkoitus onkin nykyisin avustaa lapsen koko yhteisöä, sillä mitä iloa on uudesta koulupuvusta (no joo, on siitä iloa maassa, jossa koulupuku on pakollinen kouluunpääsyn kriteeri), jos koulupäivää ennen on käveltävä tunti vedenhakupaikalle ja toinen takaisin, ja sama oppituntien jälkeen? Ja tietysti voisin yhtä hyvin tehdä samansuuruisen kuukausilahjoituksen ActionAidille ilman kummilapsibyrokratiaa – mutta myönnän, että kyllä minunkin vanhaa sydäntäni lämmittää saada omakätinen piirustus afrikkalaislapselta kerran vuodessa. Lyhyesti: kummilapsi antaa kehitysavulle kasvot.

Jos kummilapsitoiminta kiinnostaa, Suomessa kehitysmaiden kummilapsia välittävät ainakin Plan, World Vision, Pelastakaa lapset ja Interpedia sekä jotkut uskonnolliset järjestöt.

Onko teillä kokemuksia kummilapsitoiminnasta?