Ei olisi kai pitänyt hihkua siitä vauvauintisukseesta… Viime yön Eddie nimittäin oli epätavallisen levoton, heräsi kolmasti syömään (yleensä kaksi yösyöttöä riittää) mutta söi huonosti ja kitisi väliaikanakin. Olin tietysti ihan hermona: saiko se altaasta korvatulehduksen? Vatsataudin? Flunssan?  Aamuun mennessä olin niin nukkuneen rukous, että Mies nappasi muksun kainaloonsa ja lähti vaunukävelylle kahdeksan pintaan. Kuulemma liikkeellä oli muitakin hieman väsyneenoloisia vanhempia… Kun kulmiemme hipsterkahvila aukesi ysiltä, Mies oli ensimmäisenä jonossa lattepappailemassa. Minä sain nukkua puoleen yhteentoista – bliss. Mutta kotiinpaluun jälkeen sama show: kitinää, maitoa, puklauttelua, kitinää, maitoa. Vaippa on kuiva, mahassa ei ole tapahtunut mitään radikaalia, kuumetta ei ole, hengitys ei rahise. Minen ymmärrä. Onko tämäkin jonkin vaiheen alku? (Ja jos on, koska se vaihtuu toiseksi vaiheeksi?)

Mutta niistä vaatteista. Koska sunnuntain ohjelmaani ei kuulu kotoa poistumista, vedin jalkaan Isabella Oliverin supermukavat, joskin nyt jo liian tilavat äitiystrikoohousut, joissa käytännössä elin koko loppuraskauden. En malta luopua niistä! Yläosaan valikoitui JoJo Maman Bébén punainen imetysteepaita. Sunnuntain kunniaksi (no pöh, siksi kun tiesin päätyväni valokuvaan) asustin Aarikan mustilla puuhelmillä. Asua täydentämään (heh heh) jalkaan Ainot.

Lattepappailuaan varten Mies oli pukenut Eddien tämänhetkiseen suosikkiasuuni, Lindexin iik-ihanaan metsäbodyyn ja saman lafkan velourpöksyihin. Olen ihan rakastunut tuon bodyn karhuihin, oraviin ja pöllöihin! Todellinen Sunday best -asu (joka tietysti tätä kirjoitettaessa on jo puklattu pyykkikoriin; sinivihreä Marimekko on päivän kakkospaita).

Nyt lapsi nukkuu viattoman unta, vanhemmilla on vatsa täynnä hipsterkahvilasta mukaan noukittuja lounaspiiraita, oman pihan kirsikkatomaatteja ja itse säilöttyjä valkosipulikurkkuja (niistä lisää myöhemmin) venäläisen ruisleivän päällä, ja iltapäivän ohjelmassa on, Eddien niin salliessa, talon siistimistä ensi viikonlopun kakkosnimiäisiä varten. Ulkona sataa, tuntuu tosi syksyiseltä, blaah. Toivottavasti lapsikulta ei tosiaan ole sairastunut ensimmäiseen syyslenssuunsa…