Harvinaisen siedettävä marraskuu
Toistaiseksi. Tiedostan toki, että kun ääneen ryhtyy mitään kehumaan, alamäki odottaa.
En silti malta olla fiilistelemättä, että tämä marraskuuhan on ollut aika kelvollinen. Toki täällä sumujen saarella se ei yleensäkään ole niin valtimoita aukiviiltävän niljainen, jäätävä ja pimeä kuin Suomen leveysasteilla, mutta silti: en todellakaan ole syysihmisiä. Tänä vuonna kuitenkin… no, kuvat puhukoot puolestaan:
Tällaisia päiviä on ollut monia. Lämmintäkin parhaimmillaan yli 15 astetta. Marraskuussa!
Ja ne sateisemmatkin päivät ovat olleet… no, aika kauniita. (Rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että ylläolevaa kuvaa edelsi hepulikohtaus leikkipaikasta lähtemisen seurauksena, ja kyseiseen kohtaukseen kuului mm. ipanan istuutuminen mielenosoituksellisesti kuralätäkköön sekä täysi selkäkaari-neliraajasätkiminen juuri leikkipaikan portin edessä, jossa sitä saattoivat todistaa kaikki muutkin leikkijät äiteineen.)
On vietetty Bonfire Nightia sekä naapurin pihalla että omasta ikkunasta kurkkien useampanakin iltana (käytännössä marraskuun viidettä ympäröivä viikko on pelkkää paukuttelua aina auringon laskettua). Onneksi Eddie ihastui ilotulituksiin, kunhan eivät paukkuneet liian lujaa liian lähellä.
Olen alkanut opastaa muovailuvahafaniamme piparileivonnan saloihin.
Ensimmäisistä pipareista tosin tuli paikallisella ohjeella haperoita ja turhan mauttomia, minkä lisäksi suklaa ei jostain ihmeen syystä meinannut sulaa millään ja lopulta piparit näyttivät… aika persoonallisilta.
Eilen toistimme toukokuisen retken Hackney City Farmille ja Geffrye-museoon. Eddie ei paljon aaseista perustanut, mutta nautti tihkusadekuurosta niin, että kieltäytyi sateensuojasta. Vesipeto, mikä vesipeto.
Jässikkä on myös päättänyt lopettaa ajan tuhlaamiseen päiväuniin, mistä on ollut seurauksena söpöjä valokuvia ja hämmentävän aikaisia nukkumaanmenoja (sekä uupuneita mutseja ja päivittymättömiä blogeja). Eilen ipana simahti ruokapöytään kuuden jälkeen!
Jottei menisi ihan hymistelyksi, kerrotaan nyt kuitenkin vielä, että tällä viikolla apinaipana on kärsinyt näppylöistä, jotka ovat joko enterorokkoa elleivät sitten märkärupea… Lääkärikään ei osaa päättää. Minusta ei näytä oikein kummaltakaan, tai ainakin kyseessä on sitten tou-della lievä tapaus. Onneksi. Sunnuntain jälkeen ei ole ollut edes kuumetta, vaan vain punaisia näppylöitä suun ympärillä, jaloissa ja vaippa-alueella sekä muutama rakkula suussa. Vesirokkoa on liikkeellä, mutta näppylät eivät ole muuttuneet vesirakkuloiksi. Ideoita?
Viikonlopuksi on tarjolla retail therapya koko perheen voimin (mummi mukaanlukien), ja ensi viikolle on buukattu treffi-ilta Miehen kanssa, ja sitten onkin kohta jo ensimmäinen adventti ja saa alkaa koristella joulua kotiin. Bing, tästä kuusta on melkein selvitty!
***
It’s been a surprisingly beautiful and mild November. We’ve spent a lot of time in the parks (and yesterday on Hackney City Farm), enjoyed the Bonfire Night fireworks (Eddie too!), and baked biscuits with the lad for the first time. Eddie has dropped his nap more often than not, but as a result his bedtime is now earlier, phew. To restore the balance in the universe, however, he has developed spots which even the GP cannot decide if it’s impetigo or hand, foot and mouth disease… Delightful options both. Thankfully he is on the mend.
