Tämän kuvakoosteen nimi oli luonnoksissa pitkään Tällä viikolla, mutta… heh. Sellaista sattuu.

Joka tapauksessa – viime viikolla…

…pikkuapina opetteli uuden taidon: vetämään jakkaran kylpyhuoneen lavuaarin alta, kiipeämään sille ja vääntämään hanat auki. Harmillista vain, että brittityyliin kylppärin hanassa ei ole termostaattia, vaan siitä voi oikeasti tulla tulikuumaa vettä. Jakkara muutti siis toistaiseksi vinttikammariin piiloon. Pikkuapina ei arvosta asioiden saamaa käännettä.

…aloimme monen, monen vuoden jälkeen tilata taas maitopullot kotiinkuljetuksella paikallisesta meijeristä! Minusta viehättävä brittielämän kuriositeetti, josta sietää maksaa vähäsen enemmän kuin marketin maidosta. Eikä jätettäkään synny kuin foliokorkin verran, sillä pullot palautetaan tietysti uudelleentäyttöä varten.

…Lontooseen satoi ensilumi! Siis sellainen, joka kesti maassa ainakin muutaman tunnin. Eddieä se aluksi lähinnä mietitytti, sitten harmitti, kun lumeen yhdistyi routaan jämähtänyt hiekkalaatikko.

…pikkuapina opetteli juomaan pillimehua asiaankuuluvalla hartaudella. Lisäksi ipana sai uudet kuvassanäkyvät rapukuvioiset sisätossut sekä punaisen fleecehatun – 3-5-vuotiaiden kokoa, mutta juuri sopiva! Hmm, selitän sen sillä, että fleece ei jousta…

…leivoin MM:n esimerkistä innostuneena ensimmäistä kertaa elämässäni runebergintorttuja! Ei niistä kauniita tullut – mutta huh miten hyviä. Sokerihiiremme ei leipomuksiani kuitenkaan arvostanut kuin rakennuspalikoina. (Elkää hermostuko siellä, lapsi sai vain manteliliköörillä maustamattoman tortun.)

…vesikirppu rakasti uimatuntiaan, oli luokkansa mestaripärskyttäjä, erinomainen altaan reunalta veteenponnahtaja ja kelpo sukeltajakin. Selällään kelluminen ja epävakaalla ”lankulla” käveleminen olivat ainoat harjoitukset, joista Eddie ei tykännyt. Jee!

Lisäksi ehdimme törmätä leikkipuistossa suomalaiseen, peräti meikäläisen naapurikunnasta kotoisin olevaan isoäitiin, käydä leikkitreffeillä, muskarissa ja soft playssä, tutustua uuteen lähipuistoon ja käydä muutaman kaveriperheen kanssa Sunday roastilla meille uudessa, varsin viehättävässä pubissa. Eddie tosin ei elämänsä ensimmäisestä paahtokana-ateriasta nakertanut kuin vähäsen Yorkshire puddingin kulmaa ja perunaa, huoh. Kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin mainio viikko.

Tämä viikko alkoikin sitten kirjaimellisesti pamahduksella, kun muksu onnistui aamulla putoamaan/kaatumaan niin, että puraisi siinä sivussa kieleensä (veikkaan osasyylliseksi tv-tasoa; itse olin kulman takana keittiössä enkä todistanut tapahtumaketjua). Vähän verta ja paljon kyyneleitä, lapsiparka. Lääkäriä ei onneksi (vieläkään, kop kop) tarvittu.

***

In the past week, our little monkey has learnt to climb onto a stool and turn on the bathroom tap, been rather apprehensive about the first snow of the winter, practised drinking through a straw, and enjoyed his swimming lesson. In the meanwhile, I have enjoyed getting milk delivered on the doorstep again after nearly ten years, and baking my first ever Runeberg cakes (named after the national poet of Finland, whose wife used to make these distinctive almond and raspberry cakes for him). Eddie, however, didn’t enjoy my delicious cakes – he likened them to building blocks.