Koko perheen kedgeree (ainakin periaatteessa)

Eddiellä on nirsoiluvaihe (paree ollakin taas vain jokin vaihe!): jässikkä ei suostu syömään juuri muuta kuin pastaa, leipää, jugurttia ja hedelmiä. Eli mitähän minä taas ajattelin, kun väkersin tänään keittiössä savukalasta ja currytahnasta muka lastenruokaa? No, puolustuksekseni muistutettakoon, että kullanmurumme kyllä oli ennen varsin ennakkoluuloton uusien makujen suhteen, ja sitä paitsi tämänpäiväinen sapuska oli niin herkkua, että Mies hotki suuhunsa kaiken, mitä pojan lautaselle jäi – eikä piisant’kaa (kuten karjalainen mummoni olisi sanonut).

Siispä pitkästä aikaan jakoon ruokaohje – siltä varalta, että ruudun sillä puolella olisi meidän mussukkaamme snadisti vaihtelunhaluisempia herkuttelijoita:

Kedgeree on siis alunperin Intiasta brittisiirtomaaherrojen mukanaantuoma ja siinä sivussa omaan makuunsa muokkaama savukala-curry-riisi-kananmunaruoka, jota on perinteisesti syöty aamiaiseksi (sekä kylmänä että lämpimänä), mutta nykyään koska vain. Itsehän olen niin sivistynyt, että maistoin ruokaa ensi kerran vasta muutama vuosi sitten, vaikka olen sen tiennytkin kuulkaas jo prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin häistä asti… 9-vuotias prinsessafani kun oppi silloin Seura-lehdestä, että kedgereetä tarjottiin heidän häälounaallaan. Kaikenlaista hyödyllistä tietoa sitä meikäläisenkin aivoissa muhii. 😀 

Mutta asiaan: tämä kedgereeohje on täkäläisen lastenruokagurun Annabel Karmelin keittokirjasta New Complete Baby and Toddler Meal Planner, joten teoriassa sen pitäisi olla taaperoystävällinen resepti. Jos kuitenkaan ei teidänkään perheessä ole, look on the bright side: pöperö pakastuu myös hyvin. 😉

image.jpg

Koko perheen kedgeree (6 aikuisten annosta)

Ainekset:

  • 350 g savukoljaa tai muuta savukalaa 
  • 1 dl kermaa
  • 25 g voita paistamiseen
  • 1 keskikokoinen sipuli pilkottuna
  • 1 tl mietoa currytahnaa
  • 200 g basmatiriisiä keitettynä
  • 1 tl sitruunamehua
  • 2 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
  • 2 kananmunaa, kovaksi keitettynä ja pilkottuna
  • suolaa ja pippuria maun mukaan

image.jpg

Tee näin:

  1. Jos savukalasi ei ole valmiiksi kypsennetty, kypsennä se mikroaaltouunissa: pane mikronkestävän astian pohjalle, kaada kerma päälle, peitä astia kelmulla ja pistä siihen veitsellä muutama ilma-aukko. Kypsennä mikrossa täydellä teholla 5 – 6 minuuttia. 
  2. Sulata voi paistinpannulla tai wokilla, kuullota pilkottua sipulia kahdeksisen minuuttia, kunnes se on pehmennyt.
  3. Sekoita joukkoon currytahna ja keitetty riisi ja kuumenna pannulla minuutin verran koko ajan sekoittaen.
  4. Hienonna savukala ja lisää se keitinnesteineen pannulle, kuten myös sitruunamehu, persilja ja pilkotut kananmunat.
  5. Mausta suolalla ja pippurilla, jos pidät mausteisemmasta.
  6. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

On muuten ihan sairaan hyvää, vaikka Eddie ei arvostakaan! 

image.jpg

Oho. Eipä jäänytkään paljon pakastettavaa. Kuusi aikuisten annosta, hmm…

***

I made a delicious kedgeree from Annabel Karmel’s book New Complete Baby and Toddler Meal Planner. Did Eddie like it? Not a morsel passed his lips. Our little gourmand would prefer to live on pasta, bread, yoghurt and fruit at the moment (may that moment be short!). Thankfully, kedgeree also freezes well…

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Lapset

Kirjan vuosi #1: The Hunger Games

Kirjan vuoden lukuhaaste alkakoon!

MM:n erinomaisen idean innoittamana päätin aloittaa lukuhaasteen kirjalla, joka ruksaisi mahdollisimman monta kohtaa 50 kriteerin listalta. Ja ha-haa, keksinkin heti kirjan, jolla sai kuitattua ainakin listan kohdat 1, 2, 8, 17, 27, 40 ja 42: Nälkäpeli eli alkukielellä The Hunger Games (damn, jos olisin lukenut suomeksi, myös kohta 6 olisi kuittaantunut). Kyllä, hieman nolottaa…

…vaikka ei pitäisi: lukukokemus oli varsin miellyttävä, jopa koukuttava! Olin odottanut nuortenkirjalta pinnallisempaa, suoraviivaisempaa kerrontaa, mutta kirjailija olikin onnistunut luomaan varsin lihaisat hahmot ja todenmakuisen tarinan. Tai siis kaikki hahmothan kirjasarjassa esitellään päähenkilö Katniss Everdeenin kerronnan kautta, joten he jäävät tarkoituksella ohuemmiksi kuin monisyinen sankari-Katniss. Tarina soljui, ja joka kappale päättyi koukuttavasti cliffhangeriin pakottaen pihistämään yöunista, jotta 435-sivuisen opuksen sai ahmittua loppuun – ja tämä siis myös, vaikka olen nähnyt elokuvan pariinkin kertaan, eli yllätyksiä eivät juonikuviot tarjonneet.

image.jpg

Jos joku ei ole vielä noteerannut Nälkäpeli-hypetystä (spoilerivaroitus!), Suzanne Collinsin kirjatrilogian ensimmäinen osa on siis dystopia tarkemmin määrittelemättömän katastrofin jälkeisestä Pohjois-Amerikasta, joka on jaettu hedonistisen pääkaupungin totalitaarisesti hallinnoimiin 12 tuotantovyöhykkeeseen. 16-vuotias Katniss Everdeen elättää vyöhyke 12:lla perheensä salametsästyksellä, kunnes uhrautuu pikkusiskonsa puolesta pelinappulaksi pääkaupungin vuotuiseen julmaan Nälkäpeliin, jossa eri vyöhykeitten arpomalla valitut nuoret taistelevat televisioidulla areenalla viimeiseen hengenvetoon. Voittajalle ja hänen perheelleen on luvassa helppo elämä; ongelma vain on, ettei nälkärajalla riutuvalta vyöhyke 12:lta ole voitettu Nälkäpeliä moneenkymmeneen vuoteen, kun taas joillain vyöhykkeillä pelaajia, ”tribuutteja”, valmennetaan siihen pienestä pitäen. Lisämausteeksi vyöhyke 12:n poikatribuutti Peeta, jolle Katniss on kiitollisuudenvelassa tämän pelastettua Everdeenin perheen nälkäkuolemalta vuosia sitten, julistaa televisiossa olevansa rakastunut Katnissiin, eikä tyttö osaa päättää, onko poika tosissaan vai näytteleekö hän sympatiapisteiden toivossa. 

Yllätyksekseni kirja ei mässäillyt väkivallalla – tai ainakaan minä en lukenut sitä niin; joku 15-vuotias teiniviiksi saattaisi tietysti olla toista mieltä. Virkistäväksi lukukokemuksen teki kerronnan sujuvuus, päähenkilöiden moniulotteisuus sekä sankarittaren sukupuoli – ei ihmekään, että tyttölapset ovat hurahtaneet sarjaan, niin harvassa ovat yhtä lihaisat toimintasankaritytöt! En ole perehtynyt hypetykseen sen vertaa, että tietäisin, luulevatko pojatkin Nälkäpeliä, mutta sietäisi kyllä: kuten jo olen saattanut pariin kertaan mainita, sarjaan jää koukkuun – myös, vaikka on jo nähnyt elokuvat (ja lukenut Wikipediasta juonipaljastukset, kun ei siedä odottaa vihoviimeistä leffaa ensi jouluun…). Ne leffatkin ovat muuten varsin kelvollista katsottavaa, ei vähiten kylmäpäisen mutta ah niin kuuman Jennifer Lawrencen ansiosta.

image.jpg

Seuraavaksi on sitten ruksattava kirjalistalta kohta 26… Sietämätöntä odottaa kirjastosta varattua sarjan kakkososaa!

Mitäs mieltä olette, toverit – tykkäsittekö Nälkäpeli-kirjasta ja/tai -elokuvasta, tai onko sarjalla liian teiniviihteen leima, jotta olisitte viitsineet vaivautua ottamaan selvää?

***

I began my 2015 reading challenge with The Hunger Games, because it ticked most boxes on the criteria list. I liked it! Having seen the films, the plot didn’t bring on any surprises, but I was pleased with the story-telling, the meaty characters and the kick-ass girl hero. Now I cannot wait to dig into the second book of the trilogy.

 

Suhteet Oma elämä Kirjat Suosittelen