Hyvissä ajoin ennen joulua juttelimme Miehen kanssa:

– Ei sitten osteta Eddielle paljon joululahjoja. Se saa niitä kuitenkin muilta sukulaisilta ja kavereilta.
– Joo ei. Eikä se niistä vielä mitään ymmärräkään.
– Ei niin. Se ehtii pyytää sen sata asiaa tulevina jouluina ja meillä on jo ihan tarpeeksi roinaa.

Painostin sitten koko syksyn Miestä mainitsemaan sukulaisilleen, että meillä (lue: minulla) olisi ihan oikea joululahjatoivelista Eddien puolesta, siis sellaisia leluja, joita oikeasti (no, oikeasti ja oikeasti) tarvitsisimme (eli minä haluaisin). Saiko Mies jaettua tämän tiedon sukulaistensa kanssa? Arvatkaa.

Eli meidän oli sitten ihan pakko ostaa itse ne äidin toivomat lahjat.

Niinpä nyt aatonaattona vähän hirvittää. Lapselle on kuusen alla paketoituna jo vino pino lahjoja ja osa on vielä paketoimattakin. Pari on itse asiassa jo tuomittu kaapinnurkkaan odottamaan seuraavaa merkkipäivää… 

Vertailun vuoksi, tällaisia lahjoja meidän hemmoteltu herranterttu ylihuomenna (maassa maan tavalla!) siis ainakin saa:

Isän toteutunut toivelista

• Ikean keinuhirvi (odottaa vielä kokoamistaan ja paketoimistaan, eli ehkä saa vain lahjanauhaa sarvien ympärille)
• Kaksi Biggles-seikkailukirjaa (divarista; ei Eddie niistä vielä mitään ymmärrä, mutta Miehen mielestä Biggles-kirjaston kokoaminen on aloitettava ajoissa; toki isin omat Bigglesitkin luovutetaan jossain vaiheessa jälkikasvun käyttöön).

Äidin toteutunut toivelista

• Aquadoodle-piirustusalusta (jollain ilveellä haluan pojun hoksaavan piirtämisen riemun)
• Vauvanukke (Eddiellä ei ole yhtään nukkea, vain pehmoleluja, ja aina nuken nähdessään hän on ollut kiinnostunut varsinkin sen kasvoista ja käsistä)
• Pingviinilumisadepallo (miksi niitä kutsutaan suomeksi? Siis sellainen, jossa on nestettä sisällä ja sitä ravistaessa pallossa alkaa sataa lunta? Löysin söpön pingviiniaiheisen. Vielä parempi olisi tosin ollut sellainen, jossa olisi ollut mukana myös soittorasia, niistäkin jässikkä tykkää.)

Hetken mielijohteesta hankitut lahjat

• Kaksikerrosbussi, jonka nappuloita painelemalla kuuluu ääniä, syttyy valoja ja jonka avulla voi opetella aakkosia ja numeroita. Siis varsinainen helvetinkone. Eddie tykkäsi sellaisesta viime sunnuntain perhekahvilassa (ja internetostaminen on tehty ihan liian helpoksi).
• Lontoo-aiheinen läppäkirja. Tämän itse asiassa löysin alennuskirjakaupasta jo kuukausia sitten. Ja läppäkirjat nyt vain ovat niin pop.
• Kaksi käsinukkea, pöllö ja apina. Koska käsinukkeja meillä ei vielä ole, ja pöllöt ja apinat kiinnostavat lapsukaista tällä hetkellä eniten (oma suosikkini possu äänestettiin kumoon).

Joulusukkaan hankittu pikkutavara

• Kaksi purkkia herra Hakkaraisen xylitolpastilleja (no, nämä olivat valmiina odottamassa edellisten purkkien tyhjenemistä)
• Keltainen pikkuauto (vaippakassiin kiukku- tai tylsyyskohtauksen yllättäessä)
• Rattaisiin kiinnitettävä minikirja (koska Eddie tykkää ”lukea” ja se ainoa rattaisiin kiinnitettävä minikirja alkaa kohta hajota liitoksistaan)
• Rattaisiin kiinnitettävä kilisevä puuveturi (jos lukeminen ei aina kiinnostaisikaan).

Tämä on ihan älytöntä. Englannin puolen suvun lahjatkin saadaan vasta tapaninpäivänä. Onneksi jokin (minimaalinen) tolkku sai sentään jättämään nämä äidin toivelistan lahjat tuleville merkkipäiville (vink vink, mummit ja kummit):

• Brion juna raiteineen (Brioa sen olla pitää)
• Brion hakka (mieluiten musta-valko-punaisena, niin sopii sisustukseen 😉 )
• Brion palikkalaatikko
• Miller Goodmanin naamarakennuspalikat (ihanat! klassikot!)
• Montessori-värilaatat (ihastuin niihin Oi mutsi mutsin blogissa ja Montessori-pedagogiikkaan kallistuneena aloin himoita. Mutta vielä ehtii.)
• Lasten aarteita – rakastetuimmat kehtolaulut ja iltasadut -levy
• Soiva joululaulukirja koko perheelle (Eddie raa-akastaa Soivaa laulukirjaansa).

Oletteko te muut saaneet pidettyä jonkin tolkun joululahjaosteluissanne? Jos olette, kertokaa ihmeessä vinkkinne!

***

Despite agreeing earlier in the autumn that we wouldn’t buy Eddie many Christmas presents, as he will get so many from other friends and family, we seem to have completely lost the plot. Well, I blame the DH who didn’t pass on Eddie’s (i.e. my) wish list to the family, so we had to fulfil it ourselves…