Huhhei, vuoden kamalin kuukausi sujahti ohi sen suuremmitta tuskitta. Lontoon marraskuu oli yllättävän leuto ja aurinkoinenkin – kurahaalareita tarvittiin vain muutama kerta, kumppareitakaan ei edes joka viikko. Välillä lämpötilat jopa hipoivat 15 astetta. Historiallista! Ja kuukauden viimeiseksi viikoksi karkasimme vielä ensimmäisiä yöpakkasia pakoon Kanariansaarille viettämään Eddien papan 70-vuotissynttärirääppiäisiä. Ensimmäinen etelänlomamme kolmeen vuoteen – mihin aika oikein katoaa?!

Edellisen kerran olimme tosiaan saman Teneriffan saaren samassa lounaiskolkassa tasan tarkkaan kolme vuotta sitten Eddien ollessa vasta viiden kuukauden vanha nyytti. Silloin hotellimme oli Costa Adejen ylellinen Bahía del Duque, nyt hieman nukkavierumpi Gran Oasis Resort Adejesta kivenheiton päässä Playa de las Américasin ja Los Cristianosin puolessavälissä. Huoneistohotellin sisustus oli jymähtänyt tiiviisti 90-luvulle, mutta kaikki toimi, suihkusta tuli lämmintä vettä tehokkaalla paineella, minikeittiössä oli tarvittavat vekottimet ja astiat, telkkarista näkyivät brittiläiset kanavat (ml. X Factorin semifinaali Saaroineen) ja buffetravintolasta löytyi syötäväksi kelpaavaa joka aterialla myös nirsolle kolmevuotiaalle. Kieltämättä hän kyllä ahmi aamiaiseksi lettuja ja pekonia kuusi aamua putkeen, ja jäätelöä jälkiruuaksi, mutta hei, kerrankos sitä lomalla…

”Ei sovellu liikuntaesteisille.” Itse asiassa soveltui ihan siedettävästi, 62 askelmaa meidän huoneistolle saattoi kiertää myös luiskien kautta. Paitsi jos halusi allasbaariin.

Tuttuja joulukoristeita? Tilasin juuri saman Jotexin joulukuusikankaan mökille tulevia Suomen-jouluja odottamaan. Tänä vuonna kuitenkin juhlitaan joulua koti-Lontoossa. 

Jos Eddieltä kysytään, parasta oli taatusti hotellin kolmesta uima-altaasta se keskimmäinen, jossa ipana olisi viettänyt vaikka koko päivän. Pari leikkikenttääkin hotellialueelta löytyi, mutta niitä suositumpi oli meidän ipanan mielestä aulan aidonkokoinen jouluinen apinaorkesteri, jota pojan piti päästä moikkaamaan aina ohikulkiessaan ja välillä ruokalajien välilläkin. Samoin pelihuoneen videopelit jaksoivat viihdyttää muksua ihan ilmaiseksikin. Vanhemmat repivät viihdettä allasbaarin Abba-illasta, Euroopan suurimmaksi mainostetusta Siam Park -vesipuistosta (joka taisi olla vähän liian hämmentävän iso kolmevuotiaalle) sekä kolmen euron erittäin juomakelpoisesta Riojasta… lapsukaisen nukkumaanmenoajan jälkeen, tietysti. Ai niin, ja Mies pääsi ensi kertaa pariin vuoteen verryttämään sukellustaitojaan. Mustekaloja, kalmareita, rauskuja ja merienkeleitä kuulemma näkyi Atlantin aaltojen alla pienempien merenelävien lisäksi.

Siam Park ja oikealla Tower of Power, jonka liki pystysuorasta liukumäestä kylmäverinen Mies laski…! Minä en todellakaan, olen enemmän lazy river kumirenkaan sisällä -tyyppiä.

Kotona oli matkalaisia odottamassa 12 asteen lämpöinen talo… mutta vilteillä ja villasukilla siitäkin selvittiin eikä tarvittu edes kuumavesipulloja sänkyjä lämmittämään. Ja nyt on joulukuu, mitä olen odottanut jo melkein juhannuksesta! Kävimme tänään itsenäisyyspäivän kunniaksi Edsterin kanssa tilaamassa joulukuusen, joka pitäisi saapua hetkellä millä hyvänsä, ja huomenna on ohjelmassa kodinkoristelutalkoot. Joulukortit on reissun takia vieläkin tilaamatta, samoin ensi vuoden Eddie-kalenteri isovanhemmille. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Hyviä itsenäisyyspäivän viime hetkiä! Lupaan palata tälle areenalle piakkoin joulutunnelmissa. 🙂