Nytpä taidan olla ma pienen mökin laittaja!

Hertsimaleijaa, tässä on nyt tainnut käydä niin, että olemme ostaneet Suomesta kesämökin. Ja vielä näkemättä koko paikkaa itse! (Don’t try this at home.)

Keväinen mökinetsintäreissummehan ei tuottanut tulosta – yhden varteenotettavan löysimme, mutta isäni torppasi sen, ihan patevästä syystä – emmekä kesäisellä Suomen-lomalla ehtineet käydä yhdessäkään esittelyssä. (Eipä sillä, että kesäisin mökkejä kukaan Suomessa kauppaisikaan.) Kävi kuitenkin niin hassusti, että pari viikkoa sitten vanhempani bongasivat kotikunnastaan mökki-ilmoituksen, kävivät sitä katsomassa, ottivat seitsemisenkymmentä valokuvaa, meilasivat ne meille… ja me pähkäilimme Miehen kanssa pari päivää, teimme tarjouksen – ja se hyväksyttiin! Nyt on käsiraha maksettu ja kaupantekijäiset sovittu kuunvaihteeseen. Vähänkö jännittää! 

image.jpg

image.jpg

Punainen mökki ja puolukkamaa – toivottavasti kohta kokonaan meidän.

Mökkiä voisi kuvailla vaikkapa remontoijan unelmaksi. Fiini tai hyvinvarusteltu se ei todellakaan ole, mutta asuttavassa kunnossa samantien, ja jo maalaamalla ja kivoilla huonekaluilla saa paljon parannusta aikaan. (Arvatkaa, olenko jo mielessäni rempannut ja sisustanut koko paikan.) Ja mikä bilemökki me siitä vielä ajan kanssa kehitelläänkin – nukkumasijoja kun riittää nykyisellään reilulle tusinalle! Aittojakin on kolme, ja yläkerrassa viisi makuualkovia; hehtaari maata ja rantaviivaa 300 metriä… Kyllä, luitte oikein. Jos hyvin käy, Eddie saa meiltä Suomen-perinnöksi oman niemen.

image.jpg

Kahelia tuossa mökissä on, että hyvä ystäväni on vuokrannut sitä monet kerrat – ja osasi siksi kertoa meille ummet ja lammet niin järvi- kuin kaivovedenkin laadusta, varustelutasosta, uimarannan kivisyydestä, auringon asennosta eri vuorokaudenaikoina… Ja paras lapsuusystäväni asuu salmen toisella rannalla, melkein uimamatkan päässä! Pitäisiköhän hankkia megafonit ja säästää puhelinlaskuissa? Ja jos oikein haluaa, moottoriveneellä pääsee vettä pitkin niin kauppaan kuin lavatansseihinkin… Arvatkaa, olemmeko vähän innoissamme!

image.jpg

No, ihan vielä ei ole tipahtanut, joten yritämme malttaa olla nuolaisematta. Katsotaan, katsotaan… Mökkiremonttipostauksia saattaa kuitenkin olla tulevan vuoden mittaan tulossa, ja toivottavasti pian tupari-, juhannus- ja muita tunnelmointipäivityksiä. Hiphei! 

***

OMG, it looks like we’ve bought a summer house in Finland! Near my parents, 300 metres of shoreline and a hectare of land… It will require a lot of work, but is liveable even now. Can’t wait to see it! (Yes, we bought it without even viewing it ourselves… Well, if you cannot trust your parents, who can you trust?)

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe

Pieni kaiherrus

No niin, se toinen Katie päihitti meidät. Vaikka miten oltiin sovittu, että odotettaisiin toisetkin lapset yhdessä, se bitch etuili jonossa ja näyttää nyt pitkää nenää meille hidastelijoille.

Clarence Housesta, Walesin prinssin virallisesta residenssistä, on tänään ilmoitettu, että Cambridgen herttuatar odottaa toista lastaan. Kärsii, raukka, taas hirvittävästä raskauspahoinvoinnista. Lasta odotetaan syntyväksi joskus keväällä. 

image.jpg

Isoveli vanhempineen luonnonhistoriallisen museon perhostalossa. Mekin kävimme siellä kuluneena kesänä… (Kuva.)

Valehtelisin jos väittäisin, ettei iloinen perheuutinen ihan pikkuisen kaiherra sisuksiani. Vaikka meitä on jo kerran lyönyt huikea mäihä, toki mekin haaveilemme pikkusisaruksesta Eddielle. Joistakuista se on varmasti itsekäs haave – miksemme voi vain nauttia siitä, mitä olemme jo kohtalolta saaneet, monet kun eivät saa ensimmäistäkään lasta vuosikausien yrittämisestä huolimatta? Miksi olla kateellinen muiden onnesta?

image.jpg

…mutta tajusimme näköjään ottaa kuvia vain perhosista. Doh.

Jos meille ei koskaan toista lasta suoda, varmasti kaiherrus jossain vaiheessa lakkaa ja jatkamme toivottavasti tyytyväisinä yhden lapsen perheen elämää. Mutta sekä Mies että minä kasvoimme sisaren kanssa, ja vaikka pikkusisko oli kamalinta, mitä noin kuusivuotiaana osasin kuvitella, olen nyttemmin todella kiitollinen siitä, että minulla on sisarus, joka tuntee minut läpikotaisin, jonka kanssa voi jauhaa perheestä ja suvusta – ja, jos ja kun se tulee ajankohtaiseksi, jonka kanssa voi jakaa hoitovastuun ikääntyvistä vanhemmistamme. Toivoisin Eddielle sitä samaa – sekä bonuksena vielä toista suomenkielistä leikkikaveria vahvistamaan Suomi-identiteettiä.

Me saimme Eddien yli nelikymppisinä. Mies on vakuuttunut siitä, ettei tule koskaan näkemään lapsenlapsiaan, ja vaikka minä en moiseen suostukaan uskomaan, kylmä totuus silti on, että olemme iäkkäät vanhemmat. Kun meistä aika jättää, olisi lohdullisempaa tietää, että Edsterillä on yhä maailmassa joku, joka on tuntenut hänet koko elämänsä ajan ja josta ei pääse eroon tuomioistuimen päätökselläkään.

No, meillä lapsen saaminen kesti yli viisi vuotta enkä ajan kuluessa ole muuttunut ainakaan hedelmällisemmäksi. Todennäköistä on, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi ja että Edster joutuu etsimään tulevaisuuden sielunkumppaninsa verisukulaisten ulkopuolelta. Mutta saahan sitä haaveilla. Lottovoittojakin on joskus sattunut saman tyypin kohdalle kahdesti.

***

So… the Duchess of Cambridge is expecting her second child. Congratulations. I admit I’m envious: we too would love to have a sibling for Eddie, so that when DH and I are gone, there will still be someone in the world who has known him (and whom he has known, obv) for his whole life. Is that a selfish wish? Well, unlikely as it is to come true, we’ll keep on dreaming…

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Uutiset ja yhteiskunta