Pieni kaiherrus

No niin, se toinen Katie päihitti meidät. Vaikka miten oltiin sovittu, että odotettaisiin toisetkin lapset yhdessä, se bitch etuili jonossa ja näyttää nyt pitkää nenää meille hidastelijoille.

Clarence Housesta, Walesin prinssin virallisesta residenssistä, on tänään ilmoitettu, että Cambridgen herttuatar odottaa toista lastaan. Kärsii, raukka, taas hirvittävästä raskauspahoinvoinnista. Lasta odotetaan syntyväksi joskus keväällä. 

Isoveli vanhempineen luonnonhistoriallisen museon perhostalossa. Mekin kävimme siellä kuluneena kesänä… (Kuva.)

Valehtelisin jos väittäisin, ettei iloinen perheuutinen ihan pikkuisen kaiherra sisuksiani. Vaikka meitä on jo kerran lyönyt huikea mäihä, toki mekin haaveilemme pikkusisaruksesta Eddielle. Joistakuista se on varmasti itsekäs haave – miksemme voi vain nauttia siitä, mitä olemme jo kohtalolta saaneet, monet kun eivät saa ensimmäistäkään lasta vuosikausien yrittämisestä huolimatta? Miksi olla kateellinen muiden onnesta?

…mutta tajusimme näköjään ottaa kuvia vain perhosista. Doh.

Jos meille ei koskaan toista lasta suoda, varmasti kaiherrus jossain vaiheessa lakkaa ja jatkamme toivottavasti tyytyväisinä yhden lapsen perheen elämää. Mutta sekä Mies että minä kasvoimme sisaren kanssa, ja vaikka pikkusisko oli kamalinta, mitä noin kuusivuotiaana osasin kuvitella, olen nyttemmin todella kiitollinen siitä, että minulla on sisarus, joka tuntee minut läpikotaisin, jonka kanssa voi jauhaa perheestä ja suvusta – ja, jos ja kun se tulee ajankohtaiseksi, jonka kanssa voi jakaa hoitovastuun ikääntyvistä vanhemmistamme. Toivoisin Eddielle sitä samaa – sekä bonuksena vielä toista suomenkielistä leikkikaveria vahvistamaan Suomi-identiteettiä.

Me saimme Eddien yli nelikymppisinä. Mies on vakuuttunut siitä, ettei tule koskaan näkemään lapsenlapsiaan, ja vaikka minä en moiseen suostukaan uskomaan, kylmä totuus silti on, että olemme iäkkäät vanhemmat. Kun meistä aika jättää, olisi lohdullisempaa tietää, että Edsterillä on yhä maailmassa joku, joka on tuntenut hänet koko elämänsä ajan ja josta ei pääse eroon tuomioistuimen päätökselläkään.

No, meillä lapsen saaminen kesti yli viisi vuotta enkä ajan kuluessa ole muuttunut ainakaan hedelmällisemmäksi. Todennäköistä on, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi ja että Edster joutuu etsimään tulevaisuuden sielunkumppaninsa verisukulaisten ulkopuolelta. Mutta saahan sitä haaveilla. Lottovoittojakin on joskus sattunut saman tyypin kohdalle kahdesti.

***

So… the Duchess of Cambridge is expecting her second child. Congratulations. I admit I’m envious: we too would love to have a sibling for Eddie, so that when DH and I are gone, there will still be someone in the world who has known him (and whom he has known, obv) for his whole life. Is that a selfish wish? Well, unlikely as it is to come true, we’ll keep on dreaming…