Rikkaimuri ja nahkarotsi

Joulun parhaat lahjat nimittäin. Pyynnöstä, molemmat. Mies oli kuunnellut ja pistänyt korvan taa!

Eddie seuraa joulurauhan julistusta.

Isiä töistä odotellessa ehdittiin aattona katsoa myös Tuulen viemää. Olinkin jo ehtinyt unohtaa, mikä raivostuttava kana Scarlett O’Hara oli.

Meidän joulumme meni varsin leppoisasti, Miehen ihanomatekemää pienimuotoista kokkausstressiä lukuunottamatta. Aattoilta ja joulupäivä oltiin kotona kolmistaan, tapanina ajettiin Miehen siskon luo, jossa anoppikin oli joulunvietossa. Parin rauhallisen kotipäivän jälkeen Eddien 6- ja 3-vuotiaiden serkkujen seura oli jokseenkin… korviahuumaavaa. Paitsi että onnistuin nuhanpoikasessa niistämään korvani niin lukkoon, että vietin koko visiitin puolikuurona. Ja ähkyssä, ylensyönnistä. Ääh, kyllä tähän ikään mennessä pitäisi osata jo jotain itsehillintää…

Riisipuuroni saattoi hieman kiehahtaa hellalle.

Eddien ensimmäinen joulupuuro: ”Et oo isi tosissasi, että mun pitäis maistaa TOTA! Apuaaah! Jaa, mutta täähän onkin HYVÄÄ!”

Suosikkilahja. Helvetinkone 1.0.

Joulun ensimmäinen uhri. Menetimme hänet noin vartin paketin avaamisen jälkeen.

Mies sai minulta lahjaksi Sanna Annukan taidetta, jouluvillapaidan (joka jo #Momfien puolella esiteltiin), lapsukaisen kuvista tehdyn pöytäkalenterin (työpaikalle) sekä värikkäitä viikonloppusukkia (pyynnöstä; töissä kun ei voi käyttää kuin mustia). Minä sain yllämainittujen toivelahjojen lisäksi anopilta kauratyynyn, säilytyskorin ja keramiikkapurkkeja (säilyttimet tuntuivat olleen joulun teema, sillä Eddie sai mummilta lelulaatikkopenkin ja Mies siskoltaan tyylikkäitä puukantisia metallilaatikoita), kälyltä valokuvankehyksiä (ei alusvaatteita tänä jouluna!), Suomesta seinäkalenterin, huonetuoksuja sekä Eddien kummatädiltä lisää hopeateemaamme sopivia joulukoristeita. Eddieä muistettiin meidän lahjavuoren ja vaatteiden lisäksi mm. karhuherra Paddington -palapelillä, sorminukeilla, ääntäpäästävällä poliisiautolla (vain yli 3-vuotiaille, herran kiitos – meni vielä piiloon) sekä leikki-imurilla, joka ”imuroi” palloja ja sylkee ne ulos napista painamalla. Helvetinkone 2.0 siis.

Kälykset olivat valinneet saman jouluhiletyylin. Tunnistatteko, tutut, kummat varpaat ovat meikäläisen?

Nyt on arki jo alkanut, Mies on palannut töihin sairastettuaan kunnon työläisen tavoin 24 tunnin vatsataudinkin joululomansa viimeisenä päivänä, ja Eddie ja minä yritämme keksiä välipäiviksi tekemistä, kun kaikki muksuryhmät ovat joululomalla. Eilen hengattiin aurinkoisessa puistossa, tänään käytiin tsekkaamassa Hyde Parkiin pystytetty Winter Wonderland. Huomenna uudenvuodenaattona… taidan joutua pistäytymään vaihtamassa sen nahkarotsin kokoa isompaan, heh. Uudeksivuodeksi ei ole ihmeempiä suunnitelmia – naapurimme on huomaavaisesti taas järjestämässä uudenvuodenvalvojaisia, joissa suunnittelimme pistäytyvämme vuorotellen lapsukaisen nukkumaanmenon jälkeen. Tosin saattaa hyvinkin olla, että viimevuotiseen tapaan hiippailemme bileistä kotiin jo ennen puoltayötä ja nukahdamme sohvalle samppanjalasit puoliksi juotuina…

Kirjoitin haikun: Ihana rotsi / jos kantajalla olis / pienempi pötsi.

Onnellista uutta vuotta, jos en ehdi linjoille enää ennen 2015:ta!

***

Christmas came and went. DH had taken the hint and presented me with a handheld vacuum cleaner and a leather jacket. We ate too much, I had a mild cold and managed to get my ears blocked – just as well, as the Boxing Day extravaganza at Eddie’s cousins was rather a noisy affair after the quiet couple of days at home. Now DH is back at work and Edster and I are killing time before the kiddie groups start again in the New Year. Yesterday, the park; today, the Hyde Park Winter Wonderland; tomorrow, exchanging the said leather jacket to a larger size… Happy 2015, folks!