Rucolapesto: foolihappoa ja muita herkkuvitamiineja
Sorry, Suomi: siellä on taas tänään tainnut olla aika luminen päivä, kun taas minä nostin kasvimaasta syksyn viimeiset rucolat (jotka näköjään eivät sitten olleet pistäneet pahakseen pienistä yöpakkasista) ja tein niistä herkku-rucolapestoa. Resepti on BBC:n, mutta iloksenne (tai kiusaksenne) suomennan sen nyt tähän. Tai äh, omaksi ilokseni, niin ei tarvitse ensi kerralla taas googlata.
Tarpeet:
100g tuoretta, pestyä rucolaa
25g pinjansiemeniä (tuoreita tai valmiiksipaahdettuja, ei liene väliä; itse käytin tällä kertaa jämät kummankinlaisesta purkista)
1 valkosipulinkynsi (minä laitoin 2, koska meidän valkosipulit olivat jo nähneet parhaat päivänsä)
25g pecorinoa (tai parmesaania), raastettuna
4rkl oliiviöljyä.
Metodi:
Ohjeessa käsketään heittämään rucolat, pinjat ja valkosipuli monitoimikoneeseen, mutta minä olen yleensä liian laiska kaivamaan masiinaa kaapista ja niinpä surruutan soossin sauvasekoittimella. Kestää vähän kauemmin, mutta jäljessä ei ole suurempaa eroa.
Ainakin sauvasekoittimella leikkiessä kannattaa rucolasta ottaa ”ilmat pihalle” pienimällä se ensin kulhossa ilman muita ainesosia. Lisää sitten pinjansiemenet ja valkosipuli ja kun ne alkavat olla pilkkoontuneet, juustoraaste. Sitten oliiviöljy notkistamaan soossia. Jos pidät notkeammasta, voit toki käyttää ohjetta enemmänkin öljyä.
Hurruuta menemään sauvasekoittimella, kunnes suurimmat sattumat on päihitetty ja peston väri on kutakuinkin tasalaatuisen vihreä. Jos tykkäät suolaisesta, lisää varovasti vähän suolaa – mutta itse en pidä kovin suolaisesta ja omasta mielestäni pecorinon suolaisuus ja öljy riittävät mausteiksi. Mustaapippuria ja vastaraastettua parmesaania/pecorinoa laitan yleensä aina pastaruokiin vasta pöytäänviemisvaiheessa.
Nauti esimerkiksi linguinen tai spagetin kanssa – tai no, eipä tämä pahalta maistu minkään pastan lisukkeena. Tai vaikka leivän päällä. Tai suoraan kiposta, nam. Säilyy jääkaapissa tiiviissä astiassa muutaman päivän.
Rucolassa on hurjasti foolihappoa, betakaroteenia, A-, B, C- ja K-vitamiineja, antioksidantteja, rautaa ja muita mineraaleja. Pinjansiemenissäkin on foolihappoa ja muita B- ja E-ryhmän vitamiineja, hyviä rasvahappoja ja mineraaleja. Oliiviöljyssä on hyvät rasvahapot, kasvisteroleja, E- ja K-vitamiineja… Valkosipulin sanotaan alentavan kolesterolia ja verenpainetta ja sisältävän mineraaleista ainakin rautaa, potassiumia, seleeniä ja monia antioksidantteja. Ja onhan pecorinossakin kalsiumia, B- ja D-vitamiineja, sinkkiä ja fosforia, jos kohta suolaa ja tyydyttyneitä rasvojakin. Ja kun äiti on syömäänsä tyytyväinen, eikös sikiölläkin ole mukavat oltavat?