Sunnuntailounaita #1: The Old Dairy
Kun muutimme nykyiseen kotiimme, yksi pienistä harmistuksenaiheista oli, ettei kävelymatkan päässä enää ollut viihtyisää pubia, jossa istua sunnuntait The Sunday Timesia* lukien ja hyvää syöden. Asuimme ennen Angelissa, jota on siunattu varsin monella erinomaisella sunnuntaipubilla: Drapers’ Arms, The Albion, The Crown, Duke of Cambridge (joka mainostaa olevansa Britannian Se Alkuperäinen sertifioitu luomupubi), The Canonbury, Hemingford Arms, Alwyne Castle… Kokeilkaapa, jos osutte kulmille. (Viikonloppuisin kannattaa kyllä varata pöytä etukäteen.)
Pikkuhiljaa olemme sentään alkaneet löytää uusilta huudeiltakin joitain kelpo paikkoja. Kuten esimerkiksi tämän: The Old Dairy Finsbury Parkissa. Seutu ei ole viehkeintä Lontoota, Finsbury Park on iso metro- ja paikallisjuna-asema Arsenalin stadionin lähellä ja seutu on vanhastaan ollut opiskelijakämppien ja pienten vuokraloukkujen aluetta, mutta itse pubi on leppoisa ja viihtyisästi sisustettu: tarpeeksi iso, jotta tilaa yleensä löytyy ilman pöytävaraustakin, sohvia, urheilua telkkarista sitä kaipaaville (muttei liian rasittavan kovaäänisesti), vähän fiinimpi fine dining -puoli perhelounaisiin. Ja nimensä mukaisesti pubi on entinen 1890-luvun meijeri ja säilyttänyt siitä muistuttavan alkuperäisen ulkokuorensa.
Kävimme äskettäin taas kerran syömässä Meijerissä. Sunnuntainahan on täällä tapana syödä iso Sunday Roast – uunissa paahdettua lihaa keitettyjen vihannesten ja juuresten, yorkshire pudding -kakkusten, uunissa paistettujen perunoiden ja ruskean gravy-kastikkeen kera – mutta tällä kertaa mieli teki muuta. Ei-lihansyöjänä minä valitsin alkuruuaksi savukalatacon guacamolen ja hapankerman kera, Mies otti tuoremakkaroita sipuli-paprikahöysteellä. Kumpikin tykkäsimme omastamme, minä varmaan enemmän. Savukala oli itse asiassa tosi hyvää.
Pääruuiksi valikoitui minulle paistettua meriahventa linssien ja talvikurpitsan kera (hapankermaa oli tässäkin) ja Miehelle lämmin ankkasalaatti. Minun sapuskani oli edelleen oikein maittava, mutta Mies oli pettynyt salaattiinsa – oli kuulemma ennen saanut samassa paikassa annoksen paljon parempana.
Jälkkäriä emme tällä kertaa jaksaneet, mutta Meijerin valikoima on sitä samaa perusbrittimakeaa kuin tuontapaisissa gastropubeissa tapaa olla: sticky toffee pudding, banoffee pie (banaanitoffeeta), jotain suklaista, Eton mess (marenkia, kermavaahtoa ja marjoja), juustotarjotin, artisaanijäätelöitä ja -sorbetteja. Baaritiskin takaa löytyy käsittääkseni varsin kattava valikoima olusia (itse en käytä, joten luotan toisen käden tietoon), siidereitä ja viinejä.
Ei sieltä yleensä nälkäisenä joudu poistumaan.
*) Itse toki olen enemmän The Observerin lukijoita, mutta vanha Mies ei vain opi uusia temppuja.