Sunnuntailounaita #2: Assiette Anglaise
Pohjois-Lontoon Islingtonissa, Liverpool Roadin vähemmän glamuröösissä päässä* on vuosikaudet ollut erinomainen ranskalaisravintola Morgan M. Vaan eipä ole enää. Pari kuukautta sitten satuin lukemaan paikallislehdestä, että sen tilalle oli tullut toinen ranskalaisbistro nimeltä Assiette Anglaise. Sehän piti käydä tsekkaamassa.
Ensivaikutelma oli mitä mainioin. Vihreä Morgan M:n julkisivu oli maalattu pehmeän harmaaksi ja sisustus oli muutenkin raikkaan simppeli: vaaleanharmaat seinät, pitkä marmoritiski, valkoiset melamiinipöydät mustien (Ikean?) tuolien kanssa, kauniit lamput (mistä? En tunnistanut), ei ylimääräistä krääsää. Ainoat väripilkut sinne tänne ripotellut Stokken syöttötuolit (kohderyhmä siis selvillä: Highburyn ja Hollowayn wannabe-Angelin nuoret perheet) ja iso kukkamaljakko.
Ja baaritiskin ympärillä oli nuo ihanat Hayn Hee-tuolit, joita itsekin olemme harkinneet keittiöremontin jälkeisen saarekkeen ympärille – sitten joskus. (Niiden matalammat versiot tulevat jo meidän kattoterassille, kunhan saan ne talven jälkeen tilattua.)
Ruokalista oli trendikkäästi varsin lyhyt: pari Sunday Roast -vaihtoehtoa, muutama kylmä leikkelelautanen, useampi koko päivän tilattavissa oleva aamiaisvaihtoehto. Yllättäen valikoimasta oli aika vaikea löytää mitään, mikä sopisi raskaana olevalle ei-lihansyöjälle; kaikissa annoksissa oli joko pehmeitä juustoja, graavikalaa, terriinejä tai vähintäänkin kypsentämätöntä kananmunaa… Pienimmän pahan periaatteella valitsin sitten annoksekseni aamiaislistalta munakokkelin savulohen ja paahtoleivän kera, lisukkeeksi haudutettuja herkkusieniä. Mies valitsi charcuterie-lautasen. Ranskalaiseen tapaan hän saattoi valita karahvillisen hyvää punaviiniä, minä nautiskelin vastapuristetusta verigreippimehusta.
Molemmat annokset olivat erinomaisia. Kokkelini oli koostumukseltaan täydellisen ilmavaa, leipä vastaleivotun makuista, kala tuoretta, lisukesalaatissa oli maukas kastike. (”Munakokkeli” on muuten ihan tolkuttoman vastenmielinen sana, eikö? Eikö niin mainiolle ruualle olisi voinut keksiä vähän houkuttelevampaa suomenkielistä nimeä?) Mies tykkäsi myös lihalautasestaan ja sen lisukkeista.
Jälkiruokia oli varsinaisella listalla brunssi/lounasaikaan vain yksi, tänään se oli french toast eli köyhät ritarit (ainakin suunnilleen – eivätkö nuo ole melko lailla sama ruoka?). Se ei meitä kovasti hotsittanut, joten valitsimme sen sijaan tiskin vitriinistä suklaakakkupalat. Valikoimassa oli myös päärynätorttua, skonsseja sekä suklaadonitseja. Kakku oli ihan jees, mutta omaan makuuni olisi ollut mehevämpi, kosteampi torttu – tämä oli kuivakka. Vaikka ei se silti syömättä jäänyt…
Asetilla on myös erillinen iltamenu – viitisen vaihtoehtoa per ruokalaji (plus peräti neljä kasvispääruokavaihtoehtoa!) – sekä varsin siedettävänhintainen arkilounaslista – 2 ruokalajia 12 punnalla tai 3 15:lla, kolme vaihtoehtoa per ruokalaji. Tämä yhdistettynä epäranskalaisen ystävälliseen palveluun ;-) ja mukavaan ambianssiin saa meidät varmasti uudemmankin kerran bistron asiakkaiksi.
*) Lähimmät metroasemat Victoria Linen ja paikallisjunien Highbury & Islington sekä Piccadilly Linen Caledonian Road, molemmista n. viiden minuutin kävelymatka.