Tag: ultrassa

Viime viikolle osui myös tämän raskauden kenties viimeinen ultraäänikuvaus ja lääkäripalaveri. Synnytyksen käynnistyspäiväkin sovittiin, hui! Tällä kertaa UCH:n klinikalla sattui olemaan niin tehokas päivä (vrt. edellinen neuvolapostaukseni), että minua oltiin kuulemma huudeltu sisään ultraan jo ennen kuin täsmälleen sovittuna aikana ilmoittauduin vastaanotossa saapuneeksi. Paikkaani jonossa en silti onneksi menettänyt, vaan se sama (kreikkalainen?) miessonografi, joka […]

Tänään poksahti alkamaan 33. raskausviikko, eli 32 täyttä viikkoa takana. Sen kunniaksi käytiin taas ultrassa ja lääkärissä tarkistamassa Eddien vointi ja istukan sijainti.  Taas uudet sonografit, mukava nuori itäeurooppalainen nainen ja myöhässä huoneeseen puhissut mies, joka pomotti kollegaansa aika lailla ja otti välillä ohjat käsiinsä, kun ei muka saanut naiselta tarpeeksi tarkkoja mittauksia. (Mies ja […]

Saanko nyt olla vähän draamakuningatar ja huokaista: kaikki olikin mennyt tässä raskaudessa ihan liian hyvin? Eilen oli rv. 28:n ultra ja lääkäripalaveri. Ekaa kertaa miespuolinen sonografi, joka paineli vatsaa aika voimalla ja lutrasi kummulle niin paljon geeliä, että hihittelimme Miehen kanssa pyyhkiessämme mahaa puhtaaksi – kuin olisi kermakakkua kuorruttanut. Toinenkin ultra vielä otettiin, alakautta, jotta […]

Siellä se taas tyytyväisenä köllötteli, meidän pikku Eddie-monsteri eilisessä rakenneultrassa. Ja vaikka tällä kertaa ultraaminen ei sentään kestänyt neljättä tuntia, tuli varmistettua se, että tätä kohtua on hankala ultrata. Sonografi sattui olemaan sama kuin viime kerralla, kuvankaunis puolalaistyttö, ja muisti viime koettelemuksemme hyvin. Kutsui meidän pikku päivänsädettä ”stubborn baby”ksi, mrr.  Ultraaminen kesti tällä kertaa jotain […]

Eilen oli se kauan odotettu niskaturvotusultra. Ja kauan eilen sai odottaakin. Tasan 13-viikkoisella sikiöllämme nimittäin joko oli vain niin lokoisat oltavat tai sitten hän on perinyt kummankin vanhempansa itsepäisyyden jo tässä vaiheessa, mutta ultrauskertoja tarvittiin viisi, lääkäreitä kolme ja aikaa neljättä tuntia, ennenkin kaikki mitat oli kainolta katkikselta saatu. Ensin tyyppi killutteli niin tyytyväisenä naama […]

Siellä se sinnitteli, meidän papu! Eikä edes vain sinnitellyt, vaan peräti kiemurteli, yhdeksänviikkoinen, kaksi- ja puolisenttinen ei-vielä-sikiökään*. Sonografi hihkui, ”oi katsokaa, se liikkuu jo!”, minä yritin taas parhaani mukaan tulkita niitä harmaita kiekuroita, ja Mies hymyili vinosti, että ”ihan kuin äitinsä”. Hiphei! Sonografi oli näkevinään jo käsivarret ja käsien aiheetkin, ja me nyökyteltiin tietysti mukana. […]