Toiveista ja lupauksista
Vuosi sitten listasin uudelle vuodelle muutaman toiveen, lupauksia en uskaltanut tehdä. Nyt taitaa olla otollinen aika tarkistaa, toteutuiko mikään.
1. Matkustamaan pääsin. Babymoonille Marokkoon, pääsiäisenä Göteborgin kautta Suomeen, uudestaan esittelemään Eddieä suvulleen syyskuussa ja vielä Teneriffallekin joulun alla. Toistaiseksi poitsukin on reissannut ihan tyytyväisenä. Jee! Alkuvuodesta voisikin kokeilla taas Suomeen tuloa.
Göteborgissa tuli harjoiteltua äitiyttä.
2. Ystäviä ja kavereita voisi aina nähdä enemmän – mutta ihan mökkihöperöksi en sentään ole jumittunut. NCT:n perhevalmennuskurssilta on tosiaan löytynyt läheisin vertaistukiryhmäni, jonka kanssa tavataan ainakin kerran viikossa, ja muissakin NCT:n paikallisissa mutsikahvitteluissa lappaan alvariinsa. Kieltämättä vanhojen ystävien näkemiseen pitäisi panostaa paremmin… eli jeps, Suomen-matka tulee tarpeeseen. (Vaikka Eddien ihanat kummatädit ehättivätkin jo menneenä syksynä Lontooseen, kiitos siitä!)
3. Raskautta edeltävään painoon? Hah. Hah. Hah. Olen nyt sitten aloittanut Kekkos-dieetin minäkin (entisenä poliittisen historian opiskelijana on kai pakko) ja ihan heti ensi viikolla menen salille. No kyllä menen. Ainakin kerran. Jostain on aloitettava. Meidän salilla kun on vauvaparkkikin, eli ei mitään tekosyytä olla menemättä… Imettäminen ei muuten tou-dellakaan ole tiputtanut tämän mutsin painoa. Tietysti minähän en ole täysipäiväisesti imettänytkään.
4. Kohtuullisen rela mutsi taidan olla, ehkä vähän liiankin kanssa. Voisi terästäytyä esimerkiksi Eddien syömäänopettelemisen kanssa, tähän asti kun se on ollut aika sekalaista ”kokeiltaisko tänään vaikka kukkakaalia” -hortoilua ilman päätä tahi häntää. Ja vasta tänään huomasin, että paikalliseen neuvolakorttiin eli Red Bookiin olisi näköjään tarkoitus itse kirjata kaikki lapsen edistysaskeleet, oho. Horkkamaista univelkaa, vertavuotavia tissejä tai synnytyksenjälkeistä masennusta en onneksi ole joutunut kokemaan, ja Eddie on toistaiseksi ollut terve, leppoisa ja iloinen lapsi, joten helpollahan tässä ollaan selvitty. Mieskin on ollut ihan ässä, paljon osallistuvampi ja pitkämielisempi kuin olin osannut toivoakaan.
Eddie ehti jo Suomenlinnaankin.
Kolme neljästä ei ole yhtään hassumpi tulos!
Edelleenkään en uskalla uudelle vuodelle esittää kovin vaativia lupauksia, mutta jos näillä samoilla toiveilla seilaisi eteenpäin. Ne samat viisi kiloa haluaisin elopainosta veks, ja olisipa hienoa päästä tänä vuonna Euroopan ulkopuolellekin. Lisäksi yritän parhaani mukaan hillitä paperikaaosta kotona, sillä ollaan Miehen kanssa yhtä huonoja avaamaan epäkiinnostavaa postia ja lajittelemaan papereitamme. Nyt kun sain joululahjaksi kauniin puisen Hayn kirjelokerikon, ainakin puitteet organisoidummalle elämälle ovat hahmottumassa.
Toivon myös vanhemmuuden onnea lapsettomuutta sureville ystäville, seesteisyyttä kiireen keskellä kamppaileville ja uusia ystäviä yksinäisille. Ja tietysti maailmanrauhaa ja kaikille hyvää oloa. Oiskos siinä tarpeeksi tavoitteita yhdelle vuodelle?
Tietysti kaikkein eniten toivon, ettei tälle tyypille käy mitään pahaa.