Tyylitietoisen kissan valinnat: hiekkalaatikko viimeisen päälle

Vaikken muuten toivottavasti ole pahimmasta päästä materialisteja, kieltämättä yksi kiehtovimmista ajanvietteistä uuden kissan tullessa taloon on ollut kaikenlaisten kissahärpäkkeiden etsiminen, vertailu ja hankkiminen. Tiettyjä yhtymäkohtia vauvavarusteluun, sanoisin. Nyt liki kahden kuukauden kissaihmisyyden tuomalla itsevarmuudella voin sitten jakaa oppini eteenpäin; mitä tuli hankittua, mikä toimii meillä, mikä ei. Kissatarvikearvostelua pukkaa, koettakaa kestää! 

Aloitetaan vaikka siitä itsestään eli hiekkalaatikoista:

Kissanvessat eivät tapaa tyylikkyydellään silmää hivellä. Melkein joka kissakodissa ne kuitenkin joutuvat olemaan ainakin osaksi esillä, joten miksi huomaamattomien/tyylikkäiden hiekka-astioiden valikoima on niin surkea? Jotkut ovat ratkaisseet ongelman piilottamalla kissanvessan kaappiin (ks. esim. Maunun ja Epun maukuja -blogin näppärä ratkaisu), mutta meillä ei ollut tilaa kokonaiselle kaapille niissä huoneissa, jonne kissanvessa oli järkevä sijoittaa. En siis halunnut hiekka-astiaa olohuoneeseen, koska Sulolta on sinne pääsy kielletty muun kotiväen poissaollessa (jottei pääse raapimaan tyyristä munatuolia) eikä ajatus kissankakasta makuuhuoneessa haisemassa yllättäen houkuttanut sekään. Niinpä meille kotiutuivat nämä kaksi kaunotarta:

Modkon Modkat, jonka löysin halvimmalla Bitibasta

SinDesignin PooPooPeeDo, jonka kohdalla Amazonin tarjous vei voiton

Tiesin haluavani kannelliset hiekkalaatikot. Kissa on yksityisyydestään tarkka eläin ja jotkut siveyden sipulit kieltäytyvät käyttämästä avointa hiekka-astiaa ainakin, jos lähistöllä on ihmisiä. Toiset tykkäävät kuoputtaa hiekkaa niin sydämensä kyllyydestä, että kannettoman hiekkalaatikon ympäristöä saa olla alvariinsa siivoamassa. Lisäksi halusin minimoida riskin, että Eddie kuvittelisi hiekkalaatikon sisällön sopivan omiin leikkeihinsä – poissa silmistä, poissa mielestä. 

Päätin alusta alkaen hommata ainokaiselle kissallemme suositusten mukaisesti kaksi hiekka-astiaa, toisen ala- ja toisen yläkertaan. Eipähän pitäisi olla mitään tekosyytä ruikkia muualle, vaikkei henkilökunta ihan tikkana ehtisi jätöksiä korjaamaankaan. (Jotkut kissat kieltäytyvät käyttämästä hiekkalaatikkoa, jossa on jo jätöksiä. Toiset kuulemma päättävät käyttää eri vessoja pissaamiseen ja kakkaamiseen. Niin ronkeliksi Sulo ei onneksi sentään osoittautunut.) 

Amerikkalaisen Modkon Modkat ei ole edullisemmasta päästä kissanhiekka-astioita (okei, se on ehkä kallein törmäämäni), mutta katsokaa nyt tuota muotoilua! Tyylikkään kiiltävää muovia, värivaihtoehtoina musta, valkoinen, harmaa, beige ja oranssi. Nerokas rei’itetty kansi, johon suurin osa tassuihin takertuvasta hiekasta jää kiinni ja jolta hiekan voi kädenkäänteessä kipata takaisin astiaan. Helppo siivota päivittäin nostamalla kansi pystyyn, ja niin tilava, että koko astiaa ei tarvitse vaihtaa uusiin hiekkoihin kuin kerran kuussa tai parissa (hiekasta riippuen). Mukana tuleva ja astian reunasta kätevästi roikkuva hiekkalapio on myös juuri sopivan jykevä ainakin meidän käyttämäämme kissanhiekkaan. Sulo myös oppi käyttämään päältäastuttavaa hiekkalaatikkoa heti ensimmäisestä päivästään lähtien, kun hänet sinne kerran nosti. Tykkäämme!

Modkatin plussat ja miinukset:

+ Tyylikkään minimalistinen muotoilu ja paljon värivaihtoehtoja
+ Fiksu konsepti astua hiekka-astiaan katon kautta, jolloin kuoputettu hiekka jää laatikkoon ja tassuihin tarttuvat muruset irtoavat katolle hypätessä
+ Pitää kuulemma myös koirat pois maistelemasta kissakavereidensa tuotoksia (yök) – meillä ei kokemusta ole, mutta sama näyttää toimivan kolmivuotiaisiin poikiin 
+ Tuntuu laadukkaalta: kiiltävä muovipinta ei ole vielä ainakaan parissa kuukaudessa ottanut osumaa, ja mattapintainen kansi kestää isommankin kollin painon notkumatta
+ Sisältä tilava ja vie paljon hiekkaa, minkä ansiosta hiekkaa ei tarvitse vaihtaa kovin usein
+ Sopivankokoinen lapio, jossa ainakin meidän käyttämäämme paakkuuntuvaan hiekkaan juuri sopivankokoiset reiät
+ Sivuilla kantokahvat, jolloin liikuttaminen täytenä helpompaa

– Kallis; satasesta ei paljon vaihtorahaa kilise, vaikka löytäisi tarjouksenkin, ja sisäpusseja joutuu välillä uusimaan
– Kaikki kissat eivät opi käyttämään päältäastuttavaa mallia
– Vie paljon hiekkaa
– Tyhjentämisen helpottamiseksi astiassa suositellaan käyttämään saman firman sisäpusseja, jotka kuulemma menevät huonoiksi jopa muutaman kuukauden välein; meillä ei kahden kuukauden käytön jälkeen ole vielä ilmennyt ongelmia
– Jos talossa on esim. utelias taapero, hiekka-astian ulkopuolella konttauskorkeudella roikkuva lapio saattaa houkutella maistamaan… eikä laatikon sisällä ole lapiolle oikein tilaa

Ranskalainen SinDesignin PooPooPeeDo (ahhahaa, että me naurettiin) oli toinen tyylitietoinen valintani. Siinäkin on värivaihtoehtoja: musta, valkoinen, punainen, vihreä, oranssi. Munan (tai alienin, Miehen mielestä) muotoinen hiekka-astia viehätti ennen ostopäätöstä monikäyttöisyydellään: jos katti ei suostuisikaan käyttämään sitä vessanaan, sen voisi muuttaa nukkumasopeksi. Halusin myös ennen Sulon muuttoa meille kissanvessan, johon astuttaisiin tavanomaisesti edestä siltä varalta, ettei katti oppisikaan käyttämään Modkatia.

Kun PooPoo… sitten Amazonilta saapui, yllätyin itse asiassa sen koosta: aivan valtava. Hädintuskin mahtuu suunniteltuun koloonsa kylppärin lavuaarin alle eikä oikein minnekään muuallekaan. Oh well. Se syö myös sisäänsä aika paljon hiekkaa, mutta isommalle pinta-alalle kuin Modkat, jolloin hiekkaa saa olla vaihtamassa vähän useammin kuin toiseen laatikkoon. Matalalla oleva oviaukko mahdollistaa myös sen, että hiekkaa ajautuu astian ulkopuolelle, semminkin kun sitä ei voi matalan kynnyksen takia laittaa astiaan kovin paksulti ja siksi ainakin Sulo tykkää pöllyttää hiekkaa aika lailla, jotta saa jätöksensä piiloon. Jouduinkin aika pian somistamaan vessan kynnysmatolla (Eddien käyttämättömäksi jäänyt silikoninen pilvitabletti sai uuden roolin) ja rikkaharjalla. 

PooPooPeeDon plussat ja miinukset:

+ Futuristinen, hauska, virtaviivainen muotoilu ja paljon värivaihtoehtoja
+ Tilava käyttää isommankin katin
+ Vie aika paljon hiekkaa, jolloin sitä ei tarvitse olla vaihtamassa koko aikaa
+ Hiekkalapion saa näppärästi kiinni katon sisäpuolelle 
+ Sisäkatossa on myös kolo hajunestotableteille (joita meillä ei ole ollut tarvetta käyttää)
+ Sopii myös kissansängyksi, jos tarvetta hiekka-astialle ei olisikaan

– Valtavankokoinen: 70 x 40 x 40 cm, mikä ainakin itselleni tuli vähän yllätyksenä, vaikka miten olin etukäteen kulkenut mittanauha kädessä
– Ei ole halpa tämäkään, ja jos päättää alkaa käyttää mukanatulevia hajunestotabletteja (astian mukana tulee 2, ja kussakin riittää tehoa noin kuukaudeksi), nekään eivät ole ihan ilmaisia… eikä Amazon näytä myyvän niitä
– Matalalla olevasta oviaukosta kissanhiekka löytää vääjäämättä tiensä myös astian ulkopuolelle
– Mukanatuleva hiekkalapio tuntuu aika heppoisalta ja sen reiät ovat ainakin meidän suosikkihiekkaan hitusen liian suuret
– Katossa oleva nostoaukko voisi mielestäni olla söpöstelevää kissantassua neutraalimpi kolo… mutta tämä ehkä on turhankin pikkumaista nillitystä

Jälkiviisaana, nyt kun tunnen Sulon, olisin ehkä jättänyt SinDesignin alien-munan ostamatta ja hommannut yläkertaan toisen samanlaisen Modkatin, ihan vain hiekkalaatikon siivoamista silmälläpitäen. Mutta kyllähän nuo molemmat toimivat, sillä ainakin meidän lunki katti käyttää kumpaakin, eikä astioiden päivittäinen tyhjentäminen ja siivoaminen ole hankalaa kummassakaan tapauksessa. 

Kissanhiekka, johon meillä muuten on tykästytty, on tämä:

Minulla ei tietysti ole kummoistakaan kokemusta kissanhiekoista, mutta uskallan silti julistaa, että tämä on ihan parasta! Ekologista, riittoisaa, paakkuuntuvaa, voi kompostoida tai huuhdella pöntöstä alas. Ei pölise pahasti eikä haise kuin korkeintaan vienosti vastahakatuilta haloilta. Kalliimpaa kuin markettien perushiekat, juu, mutta suosittelen silti lämpimästi. Saa Suomessa ainakin Zooplussalta.

Kommentteja, suosituksia? Pitääkö kissatarvikkeiden olla myös tyylikkäitä vai riittääkö toimivuus?