Vauva harrastaa
Havahduin tänään, Eddien 12-viikkoispäivänä, siihen, että olemme joka päivä tällä viikolla olleet jossain liesussa, parhaimpina päivinä kahdesti. Olen tietoisesti alkanut haalia joka päivälle jotain ulkoilutyyppistä tekemistä, jotta seinät eivät kaatuisi päälle ja päivä menisi sutjakkaammin – mutta toisaalta olen huomannut, että reissaaminen varsinkin aamupäivisin sotkee poitsun päiväunirytmiä jättämällä aamupäiväunet ja -syömissessiotkin aika lyhyiksi. Liki kaikki vauva-aktiviteetit meidän huudeilla kuitenkin ovat aamupäivisin. Mitenkähän mahtaa olla, onko meillä liikaa hässäkkää ja pitäisikö välillä pitää kotipäiviä ihan vain päikkäriaikaa varastoidakseen? Arkirytmimme on nimittäin muodostumassa tällaiseksi:
Maanantai – aamupäiväkahvit tai lounas yhdestätoista alkaen muitten alueen NCT-äitien kanssa lähihipsterikahvilassa. Kahvilaan on meiltä parinkymmenen minuutin kärrymatka, joten yleensä poju ehtii nukahtaa menomatkalla, herää jossain vaiheessa kahvilassa, syö pikaisesti ja nukahtaa uudestaan paluumatkalla. Hyvällä tsägällä nukkuu vaunuissa vielä hetken kotiin päästyä.
Vaihtoehtoisesti lokakuusta alkaen Lontoon ruotsalaisella kirkolla alkaa kokoontua suomenkielinen muskari kerran kuussa maanantaiaamuisin. Meinasin mennä kokeilemaan, kun kerran kirkko on keskustassa eli oletettavasti iisimmän matkan päässä meiltä kuin Suomen kirkko.
Tiistai – Suomen merimieskirkon muskari eli pallerokerho (argh, musta on tullut mutsi, joka käy pallerokerhossa!) Etelä-Lontoossa, myös yhdestätoista alkaen. Aikamoisen matkan päässä meiltä, mutta toisaalta on hauska tavata myös muita Suomi-mutseja ja santsata salmiakkia ja suomalaista ruokaa. Ja tietysti ajan myötä olisi hyvä, jos Edster kuulisi suomea muidenkin kuin meikäläisen puhumana. Ainakin ensimmäisellä kerralla heppu näytti tykkäävän muitten vauvojen tapaamisesta ja laululeikeistä – mutsilla taas on soinut nyt kolmatta päivää päässä ”Pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat…”
Tiistai-iltapäivänä olisi myös vauvakino kohtuulähellä olevassa leffateatterissa… mutta molempia aktiviteetteja ei samaan tiistaihin taida saada mahtumaan, ei ainakaan niin kauan kuin aion imettää. Katsotaan, jos joka viikko ei jaksa raahautua koko kaupungin halki palleroimaan.
Keskiviikko – kahvilatreffit oman NCT-ryhmäni äitien kanssa, vaihtelevasti aamu- ja iltapäivällä. Jos iltapäivällä, aamuisin ehdimme myös lähikirjaston muskariin klo 10.45. Ekalla kerralla kokeillessamme Eddie oli porukan nuorin, mutta tykkäsi taas. Viiden minuutin kävelymatka on myös ehdoton plussa.
Keskiviikkona olisi puoliltapäivin myös vauvakino lempileffateatterissani… Kertaakaan ei olla vielä päästy, mutta elän toivossa.
Torstai – äiti-vauvajooga seitsemän minuutin päässä ulko-ovelta. Tunnin sessio alkaa yhdeltätoista eikä Eddie ole vielä kertaakaan jaksanut inahtamatta koko tuntia – mutta eivätpä ole muutkaan naperot. Onneksi tunnin ilmapiiri on ihanan rento, imettäminen ja vaipanvaihto käyvät kätsysti omalla paikalla kenenkään häiriintymättä. Oma suosikkini viikon harrastuksista. Toisaalta niin lähellä kotia, ettei poitsu aina ehdi nukahtaa kotimatkalla, mikä taas hankaloittaa päiväunille siirtymistä (koska heppu nukahtaa helpoimmin vaunuihin).
Torstai-iltapäivisin on myös NCT-kahvilatreffit puolen tunnin päässä meiltä, käytiin tänään ekaa kertaa. Vain neljä äitiä tällä viikolla, mutta mukavia. Poitsu sai paluumatkalla nukuttua koko puolituntisen, hyvä. Miinuspuolena kotiinpaluu samaan aikaan koululaisten paluuliikenteen kanssa, eli bussi oli täynnä kiljuvia esiteinejä.
Perjantai – drop-in clinic terveyskeskuksessa, jossa voi käydä punnitsemassa beiben aamupäivästä. Koska Eddien syöminen (tai siis oma maidontuotantoni) on yhä niukanpuoleista, yritän käyttää häntä vaa’alla parin viikon välein, varmuuden vuoksi. Iltapäivästä lounastreffit NCT-mutsien kanssa.
Eikä sovi unohtaa lauantaita, jolloin käymme aamulla koko perheen voimin vauvauinnissa… Tähän asti Mies on ollut altaassa pienen vesipetomme kanssa, ja ehkä annan hänen jatkaakin samalla linjalla: olkoon uinti isän vauvaharrastus ja jooga äidin?
Olemme kyllä ihan älyttömän onnekkaita sen suhteen, että asuinseudullamme on tarjolla sen sata vauva-aktiviteettia. Vielä nimittäin on kokeilematta Movers & Shakers -taaperojamit, maailmanmusiikkimuskari, vauvapilates, puistovaunujumppa… Vauvahierontakurssia olen juuri sovittamassa lukujärjestykseen muiden NCT-ryhmäni äitien kanssa. Olen luvannut emännöidä kurssin, jaiks. No, iso olkkarin matto ja tarpeeksi teemukeja siihen kai vain tarvitaan…
Viimeiset hetket äitiyspakkauksen laatikossa käsillä… Meidän hongankolistaja kolistelee jo laitoja, viikonloppuna on siirrettävä poju pinnikseen!
Tuskin jaksamme syksyn sateitten alkaessa lähteä kotoa ihan tähän tahtiin, mutta nyt on vielä ollut sen verran intiaanikesä (20 astetta ja Swedish Hasbeensit jalassa melkein lokakuussa!) että mikäs tässä ulkoillessa.
Minkälaisia vauvaharrastuksia teillä muilla on ollut, ja miten paljon teistä on liikaa?